SSS iskee myös kehitysmaiden lapsiin

SSS-hallitus tekee selvää jälkeä myös kehitysmaissa. Leikkausten vaikutuksista kerrotaan järkyttäviä esimerkkejä.

Timo Soinin persut voivat ylpeillä mm. tällaisilla katastrofeilla, vaikka kunnian voivat ottaa myös kepulaiset ja kokkarit: " Togossa 3400 vammaista lasta jää vaille peruspalveluita. Keniassa 16 600 lasta ei pääse enää kouluun, ja Boliviassa vastaava luku on 25 400. (HS 22.8.2015)

Moni suomalainen avustusjärjestö irtisanoo henkilöstöään ja jopa lopettaa toimintojaan joissakin maissa.

Nyt Sipilän hallituksen vatulointi on sitten ajamassa myös suomalaisen sosiaalitoimen ja terveydenhuollon katastrofiin, kun kepu haluaa sotkea sote-uudistuksen maakunnallisiin valtapyrkimyksiin.

(Tuorein juttu SSS:n hyökkäyksistä kehitysmaihin on Kustaa Hulkon kirjoitus Suomen kuvalehdessä n:o 45/2015.)

Suomi mukana harjoittelemassa sotaa Naton siivellä

Nato ja Venäjä harjoittelevat nyt avoimesti keskinäistä sotaa. Onneksi Suomi ja Ruotsi ovat mukana harjoituksissa Naton kumppaneina, vaikka eivät ole jäsenten tavoin mukana päättämässä asioista.

Nato Direct Juncture 15–sotaharjoituksessa Portugalissa on mukana mm. suomalaisia erikoisjoukkojen sotilaita ja ilmavoimilta kuusi hävittäjää ja useita kymmeniä sotilaita.

”Nato ja Venäjä harjoittelevat nyt selkeästi keskinäisten vihollisuuksien varalle”, sanoo vanhempien valtiomiesten järjestö (European Leadership Network), kertoi Helsingin Sanomat tänään 4.11.2015.

Virallinen Nato-harjoituksen käsikirjoitus kertoo kuvitelluista osapuolista, joiden tilalle on helppo ajatella tiettyjä maita ja osapuolia.

Suomen turvallisuuden, varustautumisen ja valmiuden kannalta on typerää ja vahingollista, että emme ole Naton täysivaltaisia jäseniä. Suomella ei ole oikeutta osallistua Naton päätäntävaltaan emmekä varmasti saa kaikkea tarpeellista tietoa, josta voisi olla meille selkeästi hyötyä.

Huonossa tilanteessa on hyvää se, että Suomen päättäjät ovat kuitenkin älynneet hankkiutua Ruotsin tavoin Naton kumppanuuteen, vaikka se ei tuo kaikkia jäsenyyden etuja.

Krimin miehityksen jälkeen käynnistetyt pakotetoimet palvelevat Suomenkin etua vähentäessään Venäjän diktaattorin voimavaroja. Ratkaisevaa apua niistä ei toki ole.

Nato-vastaisuus on järjetön ja omituinen ilmiö, jonka syitä voi pohtia vaikkapa samalla kun lukee Saara Jantusen Infosota-kirjaa. Sehän kertoo selkeästi, millaista sotaa Venäjä käy koko ajan meitä vastaan. Venäjällä on informaatiosodan joukoissaan runsaasti suomalaisiakin – joukossa valeuutislehtiä, netissä ilmestyviä sivustoja, jotka rakentuvat valheelle ja vihalle.

He näkevät ja kuulevat kaiken

”Kuka tahansa analyytikko pystyy milloin tahansa ottamaan kohteeksi kenet tahansa. Minkä tahansa hakutermin, missä tahansa. Siepataanko viesti vai ei, riippuu sensoriverkkojen ulottuvuudesta ja analyytikolle myönnetyistä valtuuksista. Kaikilla analyytikoilla ei ole mahdollisuuksia ottaa kohteekseen ketä tahansa. Mutta istuessani työpöytäni ääressä minulla todella oli valtuudet salakuunnella ketä tahansa: sinua, kirjanpitäjääsi, liittovaltion tuomari ja jopa presidenttiä, jos minulla vain oli henkilökohtainen sähköposti [osoite].”

Näin kertoi Edward Snowden haastattelijoilleen kesällä 2013, kun hän oli paennut Yhdysvalloista mukanaan valtaisa määrä turvallisuusvirasto NSA:n dokumentteja. 

Lainaus on Luke Hardingin kirjan ”Snowden – maailman halutuin mies” sivulta 193.

On aivan varmaa, että amerikkalainen vakoiluorganisaatio kumppaneineen on salakuunnellut ja varastanut myös suomalaisia viestejä – eritoten, kun ne ovat liittyneet kansainväliseen politiikkaan ja liiketoimintaan.

Minua hämmästyttää, miten innokkaasti Suomen hallinto on vaiennut ja vaikenee edelleen näistä asioista, vaikka koko maailma on kohissut niistä nyt yli kahden vuoden ajan. Jättimäisiä paljastuksia tehnyt Edward Snowden juuttui pakomatkallaan lopulta – tahtomattaan – Venäjälle, Putinin hallinnon hoteisiin.

Snowden toivoo joskus pääsevänsä Venäjältä jonnekin muualle. 

Hänen paljastuksiaan maailmalle välittäneet ihmiset ovat suurin joukoin asettuneet Berliiniin, Saksaan. Hekin ovat maanpakolaisia, sillä Yhdysvaltain ja Britannian vakoilukoneisto suhtautuvat kaikkiin näihin totuudenpuhujiin verenhimoisesti.

Monet maat ovat niin nöyriä Yhdysvaltain mahdin edessä, että niiden tarjoamaan suojaan Snowden ja kumppanit eivät voi missään tapauksessa luottaa.

Heitä kaikkia uhkaavat käsittämättömät voimat.

”NSA:n analyytikot olivat ihmiskunnan historian mahtavimmat vakoilijat. Snowden väittää, että he pystyivät ottamaan kohteeksi käytännössä kenet tahansa, milloin tahansa, mukaan lukien Yhdysvaltojen presidentti.”

(Luke Harding: Snowden – maailman halutuin mies, s. 193)

Uusi sota, uudet rintamat – oletko tietämättäsi mukana?

Olemme keskellä sota, jonka rintamat risteilevät kaikkialla ja aseet ovat kaikkien käsissä. Monet myös käyttävät näitä aseita – myös sinua vastaan ja sinuun vaikuttaakseen. En tajunnut ilmiön voimaa ja laajuutta ennen kuin tutustuin informaatiosotaan.

Kun kauan sitten olin varusmiespalveluksessa, teimme Pääesikunnassa istuneen majurin johdolla Ruotuväki-lehteä, joka ilmestyy edelleen. Olimme konkreettisesti infosotilaita, vaikka tuosta käsitteestä meillä ei ollut hajuakaan.

Minusta homma oli ihan mukavaa Kajaanin peruskoulutuskauteni maastoharjoituksiin verrattuna. Siis mukavaa, mielessä ei häivähtänyt ajatus, että olisin mukana maanpuolustuksen kannalta oleellisessa asiassa: harjoittelimme varusmiehinä informaation jakamista omille joukoille, mikä on osa maanpuolustuksen vahvistamista.

En tajunnut tuolloin, miten suuri merkitys tuolla toiminnalla on - ja on aina ollut. En muista, että informaatio olisi ollut juurikaan esillä varusmieskoulutuksessa puolustuksen ja sodankäynnin osana.

Ruotuväki-lehteen tekemäni jutut saattoivat kertoa henkilöistä, kenraalista tai korpraalista; ne saattoivat kuvata varusmiesten koulutukseen liittyviä toimia, harjoituksia jne. En henkilökohtaisesti tullut ajatelleeksi paljonkaan niiden merkitystä Suomen puolustusvalmiuden kannalta.

Vasta kun luin Saara Jantusen kirjan Infosota, ymmärsin olevani uudenlaisella rintamalla ja juuri nyt uudessa valtakunnan turvallisuuden kannalta tärkeässä tilanteessa – kuten sinäkin.

Ympärillämme puhkeaa ja riehuu lähes huomaamattomia sotia ja taisteluja, jotka syntyvät erilaisista yhteiskuntamme sisäisistä paineista ja pyrkimyksistä – mutta niitä suurempi uhka ovat ulkoiset, muiden valtioiden taholta tulevat informaatiohyökkäykset. Esimerkiksi Venäjä käy yhä kiivaammin sotaa meitä vastaan, myös ja kasvavassa määrin suomalaisten infotaistelijoiden avulla. Monet näistä vieraan vallan kätyreistä eivät edes tiedä, mitä ovat ja tekevät – saati miksi.

He ovat resonaattoreita, venäläisten hyökkääjien eri tavoin käyttöönsä ottamia taistelijoita informaatiosodassa. He levittävät väärää tietoa, valheellisia uutisia ja Venäjän pyrkimyksiä tukevia näkemyksiä esim. siitä, miten ihmisten tulee suhtautua vaikkapa seksuaalisiin poikkeavuuksiin, demokratiaan ja tasa-arvoon, Ukrainan taisteluihin, Krimin miehitykseen, Yhdysvaltain toimintaan eri puolilla maailmaa, Syyrian taisteluihin jne. loputtomiin.

Suomeen on perustettu tämän sodankäynnin välineiksi nettiyhteisöjä, nettilehtiä ja Facebook-ryhmiä. Venäläismielisillä on kampanjoita Twitterissä, he tekevät herjaavia hyökkäyksiä yksittäisiä ihmisiä tai ryhmiä vastaan, julkaisevat netissä valheellisia uutisia jne.

Puolustusvoimien palveluksessa toimiva Saara Jantunen, sotatieteiden tohtori ja informaatiosodankäynnin asiantuntija, on joutunut itsekin monien julkisten ja vähemmän julkisten hyökkäysten siis ”sodankäynnin” kohteeksi. Syy on se, että hän on tarjonnut meille uutta tietoa tästä uudesta sodasta ja sen rintamista.

Kirjassaan hän kertoo joitakin tapauksia; hän kertoo myös muutamista ”trolleista” tai paremminkin resonaattoreista, jotka palvelevat itäistä herraa joko täysin tietoisina tai harhautettuina. Jantunen tuo esiin runsaasti myös nimiä rintamalinjojen kaikilta puolilta.

Keskeinen suomalaisten resonaattoreiden joukossa on dosentti Johan Bäckman, joka esiintyy myös Venäjän Ukrainaan luoman virtuaalivaltion suurlähettiläänä. 

Tuota Bäckmanin ”edustamaa” valtiota ei ole olemassa, mutta infosodan avulla se pyritään tekemään olevaksi ainakin meidän mielessämme. Bäckman on saanut jopa kunniamerkin valtiolta, jota venäläiset yrittävät tehdä todelliseksi mm. tällaisilla operaatiolla.

Toinen Venäjän resonaattori työskentelee eduskunnassa virkamiehenä. Nämä henkilöt eivät ole siis julkikuvaltaan mitään huuhaa-porukkaa, dosentti ja valiokuntaneuvos. 

Vähän huomaamattomampia resonaattoreita, usein tahattomasti, tietämättään, on eri puolilla yhteiskuntaamme, myös kansanedustajien joukossa. He välittävät Venäjän kannalta arvokasta tietoa ympärilleen monesti tietämättä, että tieto on valhetta, disinformaatiota, ja palvelee Venäjän pyrkimyksiä esim. aiheuttamalla yhteiskunnassa sekaannusta, ristiriitoja, epäluuloa tms.

Nuo hyökkäykset ovat tekijöidensä kannalta useimmiten täysin turvallisia – jopa lain suojaamia – vaikka niillä pyritään horjuttamaan Suomen valtion vakautta ja turvallisuutta, ihmisten keskinäistä sopua ja rauhaa.

”Suomessakin kasvaa informaatiovirroissa radikalisoituneiden joukko, jota agitoidaan ja rekrytoidaan järjestelmällisesti mukaan poliittiseen toimintaan. Niinpä informaatiosodankäyntiä ei voida tarkastella pelkän ulkoisen turvallisuuden näkökulmasta. Suuri osa sitä on täysin kotikutoista ja omaehtoista. Informaatiosodankäynti kytkeytyy aina sekä ulkoisen että sisäisen turvallisuuden rakenteisiin. Se tekee siitä kipeän asian käsitellä.”  (Saara Jantunen: Infosota, s. 258)

Sinunkin on syytä opetella katsomaan televisiouutisia ja lähetyksiä uudella tavalla tarkkaan. Sama koskee tietenkin lehtien lukemista, jopa keskustelujen kuuntelemista, sillä väärä tieto, disinformaatio, syötetään meille usein erittäin hyvin naamioituna.

Sosiaalinen media, siis Twitter, Facebook, Google+ ja muut vastaavat, on merkittävä osa mielipiteiden ja tärkeän informaation lähteistä erityisesti nuorille – niin, meille vanhemmille myös.  Nuoret käyttävät lehtiä, radiota ja televisiota yhä vähemmän uutisten seuraamiseen; se, mitä netissä nuorille tarjotaan on siksi erittäin tärkeää.

Infosota-kirja tuo voimakkaasti esiin juuri netin merkityksen.

Venäjämielisten trollien tekemisiä voi joku jopa väheksyä, mikä on paha virhe. Nämä ”trollit” ovat vain pieni osa infosodan välineistöä, josta suuri osa on piilossa katseiltamme.

Infosodassa käytettyjen ihmisten toimet eivät rajoitu vain harhaisen tiedon tuottamiseen tai henkilökohtaisiin hyökkäyksiin. Heidän arsenaaliaan ovat myös oikeudenkäynnit, näennäisuutiset, joihin kätketty vääristely ja väärä info jää monilta huomaamatta.

Voimme tietämättämme osallistua väärän tiedon levittämiseen ja olla näin itsekin ”infosotureita” haluamattamme.

Makoisa esimerkki järjestäytyneestä infosotaryhmästä on kertomus Israelin taitavasti organisoimasta ”opiskelijoiden some-keskuksesta”, joka tuotti sotaoperaatioiden tueksi valtavat määrät tietoa ja propagandaa eri muodoissa sosiaaliseen mediaan kaikkialla maailmassa. (Infosota, s. 264–266)

Suomen kouluissa pitäisi saada viralliseksi oppiaineeksi informaation arvioiminen ja jakaminen, tiedon lähteiden opiskelu ja tiedon jakamisen välineiden hallinta. Tulevaisuuden suomalaiset oppisivat koulutuksen ansiosta sitten ainakin tietämään, koska maa on sodassa ja kuka tänne on hyökännyt.

#infosota #disinformaatio #resonaattori #informaatiosodankäynti #informaatiosota #Krim #Venäjä #Ruotuväki

Vääriä luuloja ja pelkoja pakolaisista

Pakolaiset: Kuvitelmia ja pelkoja

Lindsey Hilsum vastaa muutamiin järjettömiä uskomuksia ja pelkoja, joita on liitetty pakolaisiin nyt, kun Eurooppaan tulvii hätää kärsiviä ihmisiä tuhansittain joka päivä. 

Nämä seuraavat ohjeet (ja kuvat) olen omavaltaisesti ja vapaasti kääntänyt hänen upeasta internetissä julkaistusta tietopaketistaan. Loppuun lisäsin kuvan ja hieman tietoa itse kirjoittajasta.

Tekstissä on 9 väitettä, joihin Lindsey vastaa. Mahdolliset kielivirheet ovat minun omiani.

8.9.2015 Kari Vanhapiha

1. ‘He eivät ole pakolaisia. He ovat paremman elintason perässä.’

Viime viikkoina noin 80 prosenttia Euroopan teillä vaeltaneista pakolaisista on tullut Syyriasta. Olen tavannut myös irakilaisia, afgaaneja, bangladeshilaisia, pakistanilaisia ja Senegalista tulleita. Syyrialaiset pakenevat sodan keskeltä – siitä ei ole vähintäkään epäilystä. Bangladeshista ja Senegalista tulevat hakevat ehkä parempia elinmahdollisuuksia kotimaidensa köyhyyden ja mahdollisuuksien puutteen vuoksi. Muiden osalta syyt ovat monimutkaisempia. Jatkuvat taistelut eri puolilla Afganistania ja Irakia ovat tehneet monille normaalin elämän mahdottomaksi, mutta määrittely on vaikeata. Jos olet nuori mies, jonka isän autopommi on tappanut Bagdadissa ja joka ei löydä mitään työtä tukeakseen äitinsä ja sisartensa elämää, oletko pakolainen vai työtä hakeva siirtolainen? En todellakaan pysty määrittelemään.

2. ‘He valehtelevat. Eivät he mitään syyrialaisia ole.’

Jos haluat tulla vastaanotetuksi pakolaisena, Syyrian kansalaisuus on nyt taatusti paras vaihtoehto. Luulenpa, että muutamat heistä, jotka kertoivat minulle olevansa syyrialaisia, olivat todellisuudessa Irakista. Mutta en ole mikään idiootti. Kysyn heiltä, mistä osasta Syyriaa he tarkkaan ottaen ovat, ja juttelen paikallisista tapahtumista kuullakseni, mitä he sanovat niistä. Tulkki on auttanut minua erottamaan arabian murteita. Ja kun joku kertoo minulle olevansa sodan repimästä Somaliasta ja sanoo nimekseen selvästi nigerialaisen nimen, tiedän hänen valehtelevan.

3. ”He maksavat tuhansia ihmissalakuljettajille. Sehän todistaa, että he eivät ole oikeita pakolaisia.”

Ei sinun tarvitse olla köyhä pelätäksesi ISIS-tappajia tai presidentti Bashar al Assadin tynnyripommeja. Hyvin monet pakenevat syyrialaiset ovat nyt keskiluokkaisia, englannintaitoisia ja korkeakoulutettuja, joiden elinmahdollisuudet ovat muuttuneet mahdottomiksi viiden sotavuoden aikana. Globalisaation ansiosta monilla on ulkomailla sukulaisia, joilta he ovat saaneet rahaa erilaisten rahansiirtopalvelujen kautta. Eritrean pakolaisuus on osittain organisoitua. Nämä tekijät erottavat meneillään olevan pakolaiskriisin aiemmista.

4.  ”Pakolaiset jäävät ensimmäiseen ’turvalliseen’ maahan, johon pääsevät. Jos he jatkavat siitä, he ovat elintasopakolaisia.”

Dublinin sopimuksen mukaan pakolaisten on ilmoittauduttava pakolaisiksi siinä EU-maassa, johon he ensin saapuvat. Nykyisin se merkitsee useimmiten Kreikkaa tai Italiaa. Kumpikaan maa ei kykene hallitsemaan tilannetta, niinpä Kreikka vain antaa ihmisten vaeltaa maan läpi. Ei se pakolaisten syytä ole, mutta on totta, että useimmat haluavat jatkaa Saksaan tai Ruotsiin, missä heillä on ehkä sukulaisia ja missä he tietävät lapsillaan olevan parhaat mahdollisuudet saada koulutusta ja itsellään helpointa päästä töihin. Syyrian naapurimaat – Jordania, Libanon ja Turkki – eivät mitenkään voi selvitä niiden neljän miljoonan Syyrian-pakolaisen kanssa, jotka on jo vastaanotettu näihin maihin. Pakolaisperheet, jotka olivat toivoneet voivansa palata entiseen elämään Aleppossa tai Idibissä, tajuavat, ettei se ole enää mahdollista. He ymmärtävät myös sen, että siellä lapsilla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä kouluun. He joutuisivat elämään leireissä tai hätäasumuksissa vailla minkäänlaista toivoa tulevaisuudesta. Niinpä he lähtevät liikkeelle – aivan juuri niin kuin sinäkin tekisit vastaavassa tilanteessa. He ovat edelleen sotapakolaisia. Juuri siitä syystä YK:n pakolaisjärjestö on pyytänyt Euroopan maita ja muuta maailmaa ottamaan vastaan enemmän pakolaisia Syyrian naapurimaiden leireiltä.

5. ”Pakolaiset tulevat olemaan taakka Euroopan yhteiskunnille.”

Aluksi tilanne on tietenkin niin: pakolaisten asuttaminen ja ruokkiminen maksaa. Mutta pakolaiset ja siirtolaiset ovat usein kaikkein toimeliaimpia yhteiskunnan jäseniä. Esimerkkejä riittää: George Soros, Albert Einstein jne. (Suomessakin tiedämme monia pakolaistaustaisia ihmisiä, jotka tekevät merkittävää työtä yhteiskunnan eri aloilla.) Lindsey Hilsum arvelee, että yksi tärkeä syy, miksi Saksa on avannut rajansa Syyrian pakolaisille, on väestön ikääntyminen (kuten meillä). Tuoreet tulokkaat ovat kuin tervehdyttävä ruiske nuoria, päättäväisiä ja monesti hyvin koulutettuja ihmisiä. Tällaiset pakolaiset voivat olla vastaanottavalle yhteiskunnalle suuri apu.

6. “He tulevat vain ilmaisten etujen perässä.”

He tulevat, koska he haluavat itselleen tulevaisuuden. Tilastot ovat todistaneet, että asuttamisen ja sopeuttamisen jälkeen maahanmuuttajat vaativat vähemmän yhteiskunnan tukia kuin alkuperäisväestö.

7. ”He ovat enimmäkseen miehiä, mikä todistaa, että he eivät ole aidosti pakolaisia. Heidän olisi pitänyt pysyä kotimaassaan taistelemassa sen puolesta.”

Monet ’elintasopakolaiset’ ovat nuoria miehiä, jotka unelmoivat löytävänsä työtä, jotta voisivat lähettää rahallista tukea perheilleen. Maahanmuuttajien lähettämät rahat ovat paljon merkittävämpi apu Afrikalle kuin hallitusten välinen tuki. Pakolaisten joukossa Lindsey Hilsum on nähnyt yhtä hyvin nuoria miehiä kuin perheitä, joukko on sekoitus molempia. Monet syyrialaiset nuoret miehet pakenevat pakko-ottoa Bashar al Assadin armeijaan. Toiset ovat pettyneet kapinallisten toimintaan. Syyriassa on tällä hetkellä yli 2000 aseellista ryhmittymää, joukossa paljon paikallisia joukkioita. Johonkin sllaiseen porukkaan liittyminen ei ratkaise maan ongelmia. On todella paljon järkevämpää paeta kuin taistella. (Ja usein miehet lähtevät hengenvaaralliselle matkalle yksin toiveenaan saada perheensä pois maasta myöhemmin jonkin turvallisemman reitin kautta.)

8. ”Terroristit soluttautuvat Eurooppaan naamioituneina pakolaisiksi.”

Totuus on juuri toisinpäin. Eurooppalaiset terroristit menevät Syyriaan. Jos terroristit haluavat soluttautua Eurooppaan, miksi lähettää heidät pitkää ja vaivalloista reittiä? Euroopassa on tarjolla paljon porukkaa, joka on valmista värvättäväksi terroristien joukkoihin. Se on sitä paitsi halvempaa ja tehokkaampaa.

9. “Näytätte meille kuvia suloisista lapsista saadaksenne meidät heltymään.”

Lindsey Hilsum myöntää, että näinkin on. Hän jatkaa: Osa työstämme journalisteina, tiedonvälittäjinä, on näyttää teille, miltä ihmisistä todella tuntuu. Olen tällä matkalla nähnyt satoja lapsia, ja se on ollut todella kovaa. Junanikkunasta vilaukselta nähty pikkutyttö, jonka nääntynyt perhe lojuu hänen ympärillään jossakin Makedoniassa. Hymyilevä pikkuinen, jonka äiti on nostanut matkalaukkukärryyn Wienin asemalla. Pieni poika Itävallan rajalla unohtaneena kaiken väsymyksen ja pelon, kun joku on antanut hänelle muovisen brontosauruksen. Me reagoimme herkästi nimenomaan lapsiin, koska ilman heitä ihmislaji ei selviydy.

Ilman kykyä myötätuntoon ja ymmärtämiseen olisimme hävinneet maailmasta jo kauan sitten. Ihmiskunnan tarina on kertomus liikkeestä, siirtolaisuudesta, syntymästä ja sopeutumisesta.  Tämä vaihe on pieni osa sitä.

Lindsey Hilsum on Channel 4 News televisiokanavan kansainvälisten asioiden erikoistoimittaja, joka on kirjoittanut mm. kirjan Libya vallankumouksesta.

Twitterissä: @lindseyhilsum

See more at: http://blogs.channel4.com/lindsey-hilsum-on-international-affairs/refugee-myths-fears/5529#sthash.rei0xyHp.qkomAWHh.dpuf

Yhteiskuntasopimus - mistä on kyse, tiedätkö?

Miksi ”yhteiskuntasopimusta” pitää tarkastella hieman syvemmin? Mikä siinä on yhteiskunnan ja kansalaisten osuus; ketkä sopivat ja kenen kustannuksella?

Olemme päätyneet jälleen hallitsemattoman riiston aikakauteen. Nyt riisto on globaalia ja sen taustalla olevia korruptiota ja muita rikoksia on mahdoton täysin mitata.

Sen tiedämme, että kyse on valtavasta rikkaiden ja heidän kontrolloimiensa poliitikoiden pelistä, jossa häviäjinä ovat tavalliset ihmiset, lähes kaikki maailman ihmiset Kiinasta ja Venäjältä, Yhdysvalloista

ja Suomesta, kaikista maailman maista.

"Donald Trumpin (s. 1946) kaltainen 1980-luvun pröystäilevä moguli pystytti Trump Towerin omahyväiseksi monumentikseen ja seurasi tuolloin vain niiden aiempien uusrikkaiden esimerkkiä, jotka rakennuttivat sietämättömän prameita palatseja ja linnoja Viidennen Avenuen varrelle."

Näin kirjoitti Francis Wheen 2004 kirjassaan Kuinka humpuuki valloitti maailman. Kirjan suomensi edesmennyt lahjakas toimittaja-kirjailija Seppo Hyrkäs.

Trump on raaka kapitalisti, joka rikastui alun perin kiinteistöbisneksillään ja laajensi toimintaansa sitten mm. lentoliikenteeseen ja kasinoihin. 1970-luvun vuokra-asuntobisneksessä hän sai mm. verohelpotuksia, jotka auttoivat ratkaisevasti rikastumisessa. Trumpin valtavassa konkurssissa 1994 monet sijoittajat menettivät kaiken, mutta Trump klaarasi itsensä kuiville - osin rikkaan isänsä ansiosta.

Nykyisin presidenttigallupeissa pärjäävä Trump on miljardiomaisuuksien hallitsija, joka haluaa Reaganin tavoin Yhdysvaltain presidentiksi.

Ronald Reaganin valtakaudella (1981-1989) keskivertoansiot kohosivat vasta vuonna 1987 sille tasolle, jolla ne olivat olleet 1970-luvulla, ja tämäkin vertaus on harhaanjohtava, sillä nyt ihmiset tekivät paljon enemmän työtä sen eteen: vuonna 1973 keskivertoamerikkalaisella oli 26,2 tuntia vapaa-aikaa viikossa, mutta 1987 tuo luku oli pudonnut 16,6 tuntiin. Työpaikat eivät olleet yhtä turvattuja kuin ennen. Pätkätyö ja väliaikaiset työsuhteet tuhosivat perinteisen työllisyyden, joka oli täysipäiväistä, hyvin palkattua ja usein ammattiliittojen valvomaa. Tehdasteollisuudessa miespuolisen työläisen ansiot kutistuivat koko 180-luvun ajan, kun työnantajat uhkasivat sulkea tehtaan ja siirtää tuotannon ulkomaille, mikäli amerikkalainen työvoima "hinnoittelisi itsensä ulos".

Samaan aikaan voitonriemuiset suurkapitalistit halusivat ehdottomasti, että valtio korjasi heidän aiheuttamansa taloussotkut. Kongressin jäseniä lahjottiin "liberalisoimaan" säästö- ja lainasektoria eli käytännössä lupaamaan, että jos äänestäjien rahoilla on tehty huonoja sijoituksia, niin ne korvattaisiin julkisista varoista, ja ettei tällaisia sijoituksia valvottaisi tai säädeltäisi millään tavoin. Kuten oli arvattavissa, seurauksena oli kavallusten aalto ja yli 650 pankkialan yrityksen vararikko - sekä 1,4 biljoonan dollarin lasku, joka jäi veronmaksajien maksettavaksi.

(1,4 biljoonaa on 14 000 000 000 000, kun miljardi on vain 1000 000 000.)

Kun Reagan astui Valkoiseen taloon, Yhdysvallat oli maailman suurin velkoja, joka lainasi runsaasti heikommin pärjääville valtioille. Kun horoskooppeihin ja kontrolloimattomaan kapitalismiin uskonut Reagan lähti, Yhdysvallat oli maailman suurin velallinen. Yhdysvalloissa yhteiskuntaluokkien väliset erot ja köyhien määrä olivat kasvaneet huimasti.

Suomen valtion vuoden 2016 talousarvioehdotus on 5,3 miljardia euroa miinuksella.

Ehdotuksessa on tuloja 48,7 miljardia euron ja menoja 53,9 miljardia euron edestä. Valtion velkataakka kasvaa noin kuudella miljardilla eurolla kuluvasta vuodesta 106 miljardiin euroon.

Ensi vuonna säästetään 900 miljoonan euroa vuoteen 2015 verrattuna. 

Suurimmat leikkaukset kohdistuvat kehitysyhteistyömenoihin, opetukseen ja korkeakouluihin, sairaanhoitokorvauksiin ja valtionhallinnon toimintamenoihin sekä etuuksien indeksikorotuksiin.

Persujen aika puhdistaa rivit

Jos Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei erota Olli Immosta, puolueen on lähdettävä hallituksesta. Toimiihan puolueen kansanedustaja hallitusohjelman vastaisesti. Samalla on erotettava puolueen toinenkin öykkäri.

Hallitusohjelman sivulla 37 Sipilän hallituksen ohjelmassa mukana olevat keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset ovat yhdessä sopineet maahanmuuttopolitiikasta näin:

"Hallitus edistää Suomen työllisyyttä ja julkistaloutta vahvistavaa, huoltosuhdetta kohentavaa sekä talouden kansainvälistymistä edistävää työperäistä maahanmuuttoa. Koko Eurooppa ikääntyy ja joutuu ratkomaan
siitä johtuvia julkistalouden alijäämäongelmia. Maahanmuuttajat vahvistavat Suomen innovaatiokykyä ja osaamista tuomalla oman kulttuurinsa vahvuuksia osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Entistä useampi suomalainen nuori opiskelee ulkomailla ja joudumme kilpailemaan myös heistä."

"Hallitus kannustaa avoimeen keskusteluun maahanmuuttopolitiikasta, mutta rasismia ei sallita. Edistämme suvaitsevaista ja ihmisarvoa kunnioittavaa kansallista keskustelukulttuuria. Laaditaan riippumaton selvitys
maahanmuuton kustannuksista ja vaikutuksista yhteiskunnassamme, joka mahdollistaa tosiasioihin pohjautuvan keskustelun ja paremman kotouttamispolitiikan sekä päätöksenteon."

Usein hallitusohjelmatkin tehdään Suomessa vain rikottaviksi. Luultavasti niin tehtiin myös Sipilän perskekokoomassa.

Niin, sitten vielä se persujen ulkomaanolio!

Puolueen on erotettava europarlamentaarikko Jussi Halla-aho, joka on avoimesti samaa mieltä Immosen kanssa ja kannustanut tätä ihmisarvoa loukkaaviin lausuntoihin. Halla-aho itse on saanut jopa tuomion kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ja uskonrauhan rikkomisesta kuin mikä tahansa jengiläinen.

Suomalaisen poliittisen kulttuurin persusovellus ei ole johtanut kuitenkaan sen pahempaan kuin valintaan eruoparlamenttiin. Tuomittiin siis ulkomaille kovalla palkalla.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Halla-ahon 30 päiväsakkoon eli 330 euroon uskonrauhan rikkomisesta. Hovioikeus vahvisti tuomion syksyllä 2010. Sekä Halla-aho että apulaisvaltakunnansyyttäjä valittivat Korkeimpaan oikeuteen, joka kesällä 2012 alemmista oikeusasteista poiketen Halla-ahon syyllistyneen sekä uskonrauhan rikkomiseen että kansanryhmää vastaan kiihottamiseen ja tuomio koveni.

Digiboksisalaliitto

Neljä digiboksiamme ovat hajonneet lyhyessä ajassa, yleensä heti takuuajan umpeuduttua. Tallenteita on tuhoutunut satoja. Nyt viimeksi Vbox HD2:n kovalevy hajosi pari kuukautta ennen takuun loppumista.

En tiedä, kuinka moni nuori suomalainen viitsii yleensä hankkia digiboksia televisioonsa – jos on hankkinut edes television. Meitä vanhempia televisiotekniikan rajoitteet kiusaavat yhä enemmän, kun muutoin olemme mekin päässeet osallisiksi digitekniikan tuomista iloista.

Laitteet ovat olleet kolmea eri merkkiä, mutta sehän ei tietenkään kerro komponenttien valmistajista mitään. Esim. kovalevy voi olla kaikissa laitteissa kotoisin samasta pienestä kylästä Kiinan takamailla.

Kun vein Vbox HD2:n takuuhuoltoon, ostin sen korvaajaksi uuden digiboksin, HDThunder HD6500:n, jossa on ns. HD-valmius ja mahdollisuus yhdistää laitteeseen television lisäksi jokin muu väline USB-portin kautta. Vanhassa laitteessa tuotakaan mahdollisuutta ei ollut.

Hajoamisen syy on lähes joka kerta ollut digiboksin kovalevyn vaurioituminen, joten olemme menettäneet viime vuosien aikana muutamia satoja tallennettuja elokuvia, dokumentteja, keskusteluja sekä musiikkiohjelmia.

Tekniikka – erityisesti digitaalinen tekniikka – on kehittynyt valtavin harppauksin; tietokoneet ja erilaiset kommunikointivälineet kuten kännykät ovat niin satumaisen hienoja ja monipuolisia, että vielä kymmenen vuotta sitten sellaisesta ei osannut edes uneksia.

Vain digiboksit ovat edelleen äärimmäisen alkeellisia ja rajoittuneita laitteita. Jos tallennan digiboksin kovalevylle esim. elokuvan, en useimmiten voi siirtää tai kopioida sitä toiselle laitteelle, esim. ulkoiselle kovalevylle.

Jos tallenteen siirtäminen onnistuu, sen katsominen on mahdotonta muulla kuin alkuperäisen tallennuksen tehneen laitteen välityksellä.

Tosin nyt aion taas kokeilla ostettuani viidennen digiboksin, jossa käyttöohjeen mukaan on mahdollista yhdistää laitteeseen USB-portin kautta esim. ulkoinen kovalevy. Saas nähdä, millaisiin esteisiin ja rajoituksiin törmään.

HDThunderin ohjekirja, joka ei tietenkään ole painetussa muodossa, kertoo merkittävästä rajoitteesta: ”USB-muisti (esim. muistitikku) ei toimi muiden laitteiden kanssa”. Jos uusin digiboksini hajoaa korjauskelvottomaksi, menetän siis mahdollisesti USB-liitännän avulla varmuuskopioidut tallenteet.

Tällaiset selvästi keinotekoiset kiusat ja rajoitteet ovat käsittämättömän julmia kokeneelle tietokoneiden käyttäjälle; voihan nykyisin millä tahansa laitteella tallennettua tietoa tarkastella ja muokata toisilla laitealustoilla.

Digiboksien tekniikka on tahallaan jätetty muinaistasolle; toki hakkerit pystyvät noita rajoitteita ohittelemaan, mutta kukaan hakkeri ei vaivaudu ostamaan digiboksia, kun sellaista eivät kai useimmat alle 30-vuotiaat muutenkaan hanki.

Laitteita myyvässä liikkeessä – Verkkokauppa.com - juttelin useammankin henkilön kanssa näistä mahdollisuuksista, mutta kukaan ei osannut varmuudella sanoa, miten kokeilussani kävisi.

Nuoret asiakaspalvelijat tutkivat mm. internetistä googlaamalla, miten siirtomahdollisuus on järjestetty tai estetty esim. ostamani HDThunder HD6500 –laitteessa, mutta varmuutta emme löytäneet. Päätin siis kokeilla lähipäivinä laitteelle tallennetun elokuvan siirtoa ulkoiselle USB-liitäntää käyttävälle kovalevylle ja sitten tallenteen katsomista esim. liittämällä kovalevyn tietokoneeseen.

Juuri takaisin saamani Vbox HD2 –laite sisältää uuden suuren kovalevyn, joka vaihdettiin takuuhuollossa tuhoutuneen kovalevyn tilalle. Nyt tallennustilaa on paljon myös vanhassa laitteessa, mutta kannattaako sille tallentaa mitään, koska se pian kuitenkin hajoaa. Tosin pidän sitä nyt varalaitteena, kun odottelen, koska HDThunder ehkä vikaantuu.

Niin, vielä en tosin tiedä, voinko kopioida HDThunderista tallenteita katsottavaksi toisella laitteella. Vbox HD2:lla se ei tosin ole mahdollista, sillä siinä ei ole USB-liitäntää.

Tässä digivallankumouksessa on mielenkiintoista ja epäilyksiä herättävää, että erityisesti elokuviin liittyvät edistysaskeleet eivät kodeissamme juuri näy. Televisioiden tekniikka on kyllä muuttunut digitaaliseksi, mutta elokuvien katsominen television välityksellä on edelleen hyvin rajoitettua.

Siinäpä salaliittoteoreetikoille oiva pohdinnan aiheita!

Rajoittavatko suuret elokuvayhtiöt elokuvien katsomista kotioloissa?

Tilaavatko digiboksien valmistajat laitteidensa kovalevyt jostakin kiinalaiskylän pikkupajasta, jossa laite on valmistettu vanhoista säilykepurkeista ja roskiin heitetystä metalliromusta?

Miten digibokseja valmistavat suuret, globaalit yritykset kykenevät pitämään tuotteidensa tallennuslaitteet edelleen mahdollisimman huonoina?

Surua ilman saarnoja

Hyvän ystävämme Katrin hautajais- ja muistotilaisuudet olivat surujuhlaa, mutta myös hämmästyttävän vapauttava kokemus. Edesmenneen tahdon mukaisesti uskonto ei sekoittunut suruun.

Hautajaistilaisuuden ohjelmassa oli vain musiikkia, Sibeliuksen Sydämeni laulu ja elokuvan Kolmas mies teemasävelmä. Kukkatervehdysten jälkeen soi ensin Armas Järnefeltin urkusoolo Berceuse ja sen jälkeen Erik Satien Gnossienne no 3.

Lähisukulaisen lyhyen puheen jälkeen siirryimme muistotilaisuuteen, jossa pidettiin kaksi lämminhenkistä puhetta. Sitten sana oli vapaa.

Minulle tilaisuuksien vapauttavuus tuli siitä, että Katri oli toivonut ennen kuolemaansa uskonnottomat hautajaiset ja siitä, että ja hänen toivomustaan kunnioitettiin. 

Nyt sain vihdoin kokea aidon surujuhlan ilman uskontojen pakollisia seremonioita. Sain keskittyä kokemaan surua, menetystä ja muistamaan edesmennyttä ihmistä sellaisena kuin hän oli. Minua ei vaadittu kieltämään mitään puheita tai vakuutuksia jostakin elämästä jota ei ole.

Surujuhla oli varmasti suurimmalle osalle mukana olleista ystävistä ja sukulaisista hyvä juhla. Katria on ikävä, mutta hänen osaltaan kaikki on ohi.

Riippumaton tiedonvälitys loppuu

Suomen valtion mediapolitiikka on yhtä tasokasta kuin Putinin ohjaama Venäjän tiedonvälitys.

Kaiken muun poliittisen päätöksenteon tavoin mediapolitiikasta päättävät virkamiehet. Poliitikot, jotka kansa on valinnut, voivottelevat, että virkamiehet eivät anna heidän tehdä päätöksiä. 

Kaikki tyytyvät tähän.

Riippumaton tiedonvälitys on loppumassa myös Suomesta Venäjän tahdissa. Yleisradio saa valtavaa tukea verotuksen kautta, riippumaton kaupallinen media maksaa rankkaa veroa, joka on vielä rankempaa digitaaliselle julkaisemiselle.

”Valtiovarainministeri Antti Rinne (sd) on esittänyt digilehtien alv-kantojen alentamista samalle tasolle printtilehtien kanssa. Nyt hänen oman ministeriönsä virkamiehet siis tyrmäävät ehdotuksen”, kertoi Helsingin Sanomat 25.11.2015. Printtilehdillä on 10 prosentin arvonlisävero, digilehdillä prosentti on 25.

Norjassa digilehtien arvolisävero on nolla prosenttia!

Jos suomalainen haluaa ajantasaista tietoa maailman ja kotimaan tapahtumista riippumattomien lähteiden kautta, on syytä hallita vieraita kieliä. Onneksi koulutus on vielä toistaiseksi kohtuullisen hyvää.

Poliitikot vetoavat Suomen EU-jäsenyyteen:

Valtiovaranministeriön vero-osaston lausunnossa todetaan, että Suomea sitovista yhteisistä verokannoista on säädetty EU-direktiivissä. "Suomella ei ole kansallisella päätöksellä oikeutta soveltaa alennettuja verokantoja muihin kuin direktiivissä erikseen mainittuihin tavaroihin ja palveluihin."

Miten syntyvät komission päätökset ja EU-direktiivit? Miten niihin voi vaikuttaa? Uuden hallituksen kannattanee kysyä asiaa David Cameronilta.

Persuismeja väsyneesti Pressiklubissa

Soinia väsyttää ja ministeriksi pitäisi päästä. Kas siinä ongelma.

Populismi käyttää samantapaista totalitaarista viestintää kuin esim. Venäjän diktatuuri: Jos diktaattori tai populisti ei kykene estämään "vääriä viestejä", ne käännetään viestintuojaa vastaan vailla mitään häpyä ja logiikkaa.

Venäjän hallitsevalla mafialla on helpompaa kuin vaikkapa persuilla, koska kaikki merkittävät kansalliset ja osin kansainvälisetkin tiedotusvälineet ovat sen kontrollissa.

Läntisten demokratioiden populisteilla on vaikeampaa, koska he eivät voi vaientaa toisinajattelijoita. Venäjän putinisteilla on myös perinteinen ase käytössään: Poliittiset vastustajat, kriitikot ja tiedonvälittäjät voi tappaa. Kriitikkojen, toimittajien, kyselijöiden ja vastakkaisia näkemyksiä esittävien poliitikkojen ruumiskasa kasvaa. Niin eivät persut, syrizalaiset tai muut populistit noin vaan voi tehdä.

Timo Soini esiintyi jälleen kerran TV 1:n Pressiklubissa.

Tuttuun tapaansa hän vaihtoi keskustelussa aina kriittisen väitteen tai kysymyksen kuullessaan sulavasti aihetta ja paasasi päälle persuismejaan.

Soini ei koskaan vastaa kriittisiin kysymyksiin, vaan aloittaa puhetulvan, jossa useimmiten korostaa samoja väittämiä persuista ja heidän kannattajistaan - sekä tietenkin vihollisista.

Jos toinen osapuoli muistuttaa persujen rasismista tai törkeästä käytöksestä, hän kääntää asian sulavasti siihen, miten hienoja "tavallisia suomalaisia" persut ja heidän ehdokkaitaan äänestäneet sadattuhannet suomalaiset ovat.

Nyt vaalien alla alkaa tuntua, että persuilta on kadonnut draivi ja aito usko suurmenestyksen uusintaan. Soinin olemus viestittää jo kalvavasta epävarmuudesta, väsymyksestä.

Pressiklubin keskustelussa myös Pekka Ervasti vaikutti yllättävän lyödyltä ja väsyneeltä, kuin Soinia säälivältä. Sen sijaan Johanna Korhonen iski asiallisesti ja terävästi.

Soini samensi Korhosen puheenvuoroja parhaansa mukaan ja väisti kysymyksiä ikuisilla sloganeillaan "tavallisista", hienoista ihmisistä, jotka ovat persuja.

Ruben Stiller pyöri sulavasti välissä ja esitti muutamia kärkeviäkin kysymyksiä, mutta turha Soiniin on ruutia tuhlata, ei hän vastaa - korkeintaan naureskelee ja ylistää Suomen tavallista kansaa, joka on hänen näkemyksensä mukaan persuja persujen perään.

Parasta ohjelmassa oli Janne Zarefin viileä kolumni, joka kertoi selkeästi, mitä porukkaa persujen ydinryhmä ja kiihkeimmät kannattajat ovat. Kylmäävää.

Myös tämä 6.3.2015 esitetty Pressiklubi kannattaa katsoa. Näet sen vaivatta YLE Areenassa.

Aina vain

Helsingissä osoitettiin mieltä 28.2. kello 20 Venäjän suurlähetystön luona Tehtaankadulla. Syynä oli murha Moskovassa, Kremlin edustalla.

Boris Nemtsov sanoi vuonna 2009: ”Aivan ensiksi täytyy luopua nykyisestä poliisivaltiosta ja palauttaa kansalle ihmisarvo. On palautettava voimaan lain ylivalta, sananvapaus ja oikeus äänestää ja asettua ehdolle vaaleissa. Maahamme on perustettava riippumaton oikeuslaitos, joka takaa yksityisten kansalaisten ja yritysten oikeudet.”

Venäjän kansalaisyhteiskunnan ja rauhan puolesta Boris Nemtsovin muistoa kunnioittaen kokoonnuttiin Venäjän suurlähetystön edustalle lauantai-iltana. Samoin teimme 2006, kun Anna Politkovskaja oli murhattu yhtä raa'asti moskovalaisen kotinsa rappukäytävään.

Olin Tehtaankadulla myös 1968, kun Venäjä oli vielä Neuvostoliitto ja Suomea hallitsi Kekkonen. Mihityksen vastaiset mielenosoitukset Helsingissä vaikuttivat
dramaattisilta, sillä Suomessa ei vielä ollut totuttu suoriin uutislähetyksiin. Suomalainen lehdistö suhtautui eurooppalaisen maan miehitykseen vaisusti.

Nyt Suomessa osoitetaan tukea kaikille, jotka työskentelevät tai osoittavat mieltään Venäjällä kansalaisyhteiskunnan ja sananvapauden puolesta. Ainakin jotkut tekevät niin.

Venäjällä järjestetään sunnuntaina 1. maaliskuuta protestimarsseja useissa kaupungeissa.

Suosittu ja maailmanlaajuisesti tunnettu oppositiopoliitiko Boris Nemtsov (Sotši 9.10.1959 – Moskova 27.2.2015) oli mukana järjestämässä mielenosoituksia Venäjällä.

Nemtsov oli väsymätön kansalaisyhteiskunnan puolestapuhuja, joka vastusti korruptiota ja sotaa.

Perjantaina 27.2. murhatun Nemtsovin muistoa kunnioitetaan jatkamalla keskustelua, vaatimalla oikeudenmukaisuutta ja työskentelemällä ihmisoikeuksia

kunnioittaen. Nemtsovin murha on tutkittava perinpohjin ja lakeja noudattaen. Tutkimuksen on oltava riippumatonta.

Sotapropaganda kasvattaa Venäjän ja Ukrainan välistä konfliktia. Kontrollin ja pelon ilmapiiri johtaa itsesensuuriin ja valheelliseen informatioon. Sananvapaus on rauhan ja vapauden tärkeä edellytys. Venäjän täytyy tehdä kaikkensa sodan lopettamiseksi.

Venäjän Federaation on lopetettava opposition painostaminen ja kriminalisoiminen. Venäjän on myös kunnioitettava sitoumuksiaan ja noudatettava kansainvälisiä sopimuksia (kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10. artiklaa).

Allekirjoittajina muun muassa
Amnesty International – Suomen osasto
Suomen Pen – Finnish Pen
Kirjailija- ja taiteilijayhdistys Kiila
Sadankomitea
Suomen Rauhanliitto – Finlands Fredsförbund

Oppositiopolitiikko Boris Nemtsov ammuttiin Moskovassa perjantaina 27.2.2015 suuren rauhanmielenosoituksen alla. Rauhanomainen surumielenosoitus Boris
Nemtsovin muistoksi järjestettiin lauantaina 28.2.Venäjän suurlähetystön (Tehtaankatu 1, Helsinki) edessä klo 20.

Grishamin uusi sankari on nuori nainen

Gray Mountain on John Grishamin tuorein kirja, Yhdysvaltain lakimaailmasta sekin, totta kai. Nyt päähenkilö ei ole lakimies vaan nuori naisjuristi.

Nyt keskeistä on köyhien ihmisten kamppailu jättiyrityksiä – ennen kaikkea kaivosyhtiöitä – vastaan, mutta pääosassa on tuttuun tapaan grishamilainen juoni, jossa lainkäyttö ja oikeus ovat keskeisissä osissa.

Grisham tuo asetelmaan lähes feministisellä voimalla naisten alisteisen aseman amerikkalaisessa lakimaailmassa. Vielä voimakkaammin nousevat esiin työläisten oikeuksien rikkomiset ja oikeudenkäyttöä hallitseva korruptio.

Kirja on jännäri, joka imaisee Grishamin vanhaan tapaan lukijan juonen käänteisiin ja ihmisten kohtaloihin. Tapahtumat keskittyvät Virginian osavaltiossa pKieneen vuoristokaupunkiin ja osin Washington D.C:hen. Jännärin lukijaa varmasti tyydyttää kohtuullisesti juonen kaari, mutta loppu sisältää myös aavistuksen tulevista kirjoista – eihän John Grisham ole kirjoittanut kuin vähän vajaat 30 juristijännäri. Tämäkin on ihan hyvä, joten kirja varmasti ilmestyy suomennettunakin ennen joulua.

Puolueet tukevat rikkaita verojen välttelijöitä

Nyt kun Eurooppa on taantumassa, veroparatiisien toiminnan luulisi lopulta olevan liikaa Suomelle ja muille EU-maille. Pyh, mitä vielä. Yritysten maksamien verojen osuus kokonaisverokertymästä pienenee edelleen kaikissa  länsimaissa.

Esimerkiksi terveydenohoitoyritykset Mehiläinen, Suomen Terveystalo ja Attendo harrastavat aggressiivista verosuunnittelua, jonka seurauksena yksityisten palkansaajien verotaakka kasvaa, mutta yritykset nauttivat vähäisistä
veroista. Monet rikkaat yksityishenkilöt eivät tietenkään viitsi tukea Suomea. Hekin piilottavat mieluummin rahansa esim. Liechensteiniin. Näin ovat tehneet mm. Jorma Ollila ja Casimir Ehrnrooth.

"Myös julkinen sektori on kauniista puheista huolimatta mukana toiminnassa, joka tuhoaa hyvinvointivaltion toimintaedellytyksiä", kirjoittaa Jyri Hänninen kohutussa teoksessaan Veroparatiisit ja Suomi (Porvoo 2014). Suosittelen luettavaksi, jos mieli kestää.

Hän jatkaa: "Valtionyhtiöt hyödyntävät veroparatiiseja, valtiojohto lentää veroparatiisiin rekisteröidyillä lentokoneilla ja julkinen sektori avustaa suurilla summilla yhtiöitä, jotka tekevät kaikkensa minimoidakseen maksamansa verot.

Julkinen sektori ostaa myös kymmenillä tai sadoilla miljoonilla palveluja yhtiöiltä, jotka ovat jääneet rysän päältä kiinni tehdessään eettisesti kyseenalaista verosuunnittelua."

Puoluekannasta riippumatta Suomen poliittiset johtajat ovat tukeneet veroparatiisien toimintaa enemmän tai vähemmän avoimesti.

Maahanmuuttajat ovat Suomen pelastajia

Perussuomalaiset ja muut populistit metelöivät maahanmuuttajista yksinomaan ennakkoluuloilla pelatakseen. Maahanmuuttokritiikillä on vain yksi tarkoitus: Henkilökohtainen etu ja vaalimenestys ennakkoluulojen avulla.

Maahanmuuttajat ovat Suomen pelastajia.

"Jos Suomessa ei olisi vieraskielisiä, meillä olisi alle 15-vuotiaita vähiten 120 vuoteen", toteaa Markku Rapo Tilastokeskuksesta.

Ruotsin väestöstä noin 20 % on ulkomaalaistaustaisia - suurin osa ruotsinsuomalaisia. Suomessa asui vuoden 2013 lopussa 301 524 ulkomaalaistaustaista, mikä oli 5,5 prosenttia koko väestöstä. Ensimmäisen polven eli ulkomailla syntyneitä ulkomaalaistaustaisia oli 256 241 ja toisen polven eli Suomessa syntyneitä 45 283.

Suomi alkaa olla pahassa ahdingossa typerän maahanmuuttoa rajoittaneen politiikkansa vuoksi.

Nytkin tilanne on se, että ilman maahanmuuttajia 20-59-vuotiaiden määrä vähenisi rajusti vuoteen 2030 mennessä, siis 15 vuodessa. Kuka silloin enää elättää vanhukset; kuka ylläpitää yhteiskuntaa?

Maahanmuutolla möykkääminen on kansakunnan tyhmyyteen ajamista. Kritiikillä ei ole Suomessa mitään järjellisiä perusteita.

Suuri muuttohuijaus

Luin uudestaan Tommi Uschanovin upeaa kirjaa "Suuri kaalihuijaus - Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä".

Ymmärsin heti, että on lähes turhaa huudella maahanmuuttokritiikin typeryydestä; ihmiset eivät kykene hahmottamaan tosiasioita, vaikka ne olisivat nenän edessä.

Lukemattomille suomalaisille maahanmuutto on ongelma, vaikka he eivät olisi tavanneet yhtään maahanmuuttajaa. Toisille se on ongelma, vaikka heidän työtoverinsa ja lähikauppiaansa olisi maahanmuuttaja.

Hohoijaa, hyvää uutta vuotta.

Uschanovin kirja on Teoksen kustantama v. 2010.

Väärät pelot alkavat vähetä

Ulkomaalaisten määrän kasvusta huolimatta Suomessa asuu muihin läntisen Euroopan maihin verrattuna vähiten ulkomaalaisia. Nyt kun Halla-aho ja Väyrynen yrittävät muuttaa Suomeen Brysselistä, olisi hyvä esitellä todellisia lukuja luulojen ja valheiden sijasta.

Näistä vähistäkin maahanmuuttajista suuri osa on asettunut Helsinkiin ja muualle pääkaupunkiseudulle. Pääkaupunkiseudulla on kolmisenkymmentä aluetta, joissa ulkomaalaisia on yli 20 prosenttia väestöstä. Kantasuomalaiset ovat alkaneet välttää niitä.

1990-luvun alussa ulkomaalaisia oli Suomessa vain puoli prosenttia väestöstä mutta vuonna 2013 lähes neljä prosenttia. Helsingin asukkaista maahanmuuttajia on Tilastokeskuksen mukaan yli kahdeksan prosenttia.

Suomessa on eniten ulkomaan kansalaisia Venäjältä sekä Virosta ja näiden maiden kieltä puhuvat ihmiset muodostavat myös suurimmat vieraskielisten ryhmät. Ulkomailla syntyneitä on eniten entisestä Neuvostoliitosta, Virosta sekä Ruotsista.

Suomi oli pitkään maastamuuttomaa ja täältä lähdettiin muualle työn perässä. 1980-luvulta alkaen maahanmuutto alkoi painottua perheen yhdistämisestä tai pakolaisuudesta johtuviin syihin työperusteisen muuton sijaan. 1990-luvulla tänne muutti vuosittain keskimäärin noin 13 000 henkeä.

Maahanmuuttajien määrä alkoi kasvaa 2000-luvulle tultaessa ja parin viime vuoden aikana meille on muuttanut noin 30 000 henkeä vuosittain. 

Maahanmuuttajat ovat lähteneet kantaväestöä kärkkäämmin yrittäjiksi koko 2000-luvun. Rakentavatko he maata innokkaammin kuin kantasuomalaiset?

"Alueilla, joiden asukkailla on jo ennestään ongelmia, riskit konflikteihin maahanmuuttajien kanssa kasvavat. Nyt on vielä erityisen huono ajankohta. Taloudellisesti heikkoina aikoina ei olla niin suvaitsevia, ja riski on, että etsitään syntipukkeja," kuvaa Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara Helsingin Sanomissa viime lokakuussa.

Persujen valepainajainen

Tuntuu aivan uskomattomalta, että jokin puolue voi menestyä Suomessa ulkomaalaisvastaisuudella. Ulkomaalaisten määrän kasvusta huolimatta Suomessa asuu muihin läntisen Euroopan maihin verrattuna vähiten ulkomaalaisia. Tosin Halla-aho haluaa muuttaa tänne Brysselistä Väyrysen mukana.

Vähistäkin maahanmuuttajistamme suuri osa on asettunut Helsinkiin ja muualle pääkaupunkiseudulle. Pääkaupunkiseudulla on kolmisenkymmentä aluetta, joissa ulkomaalaisia on yli 20 prosenttia väestöstä. Kantasuomalaiset ovat alkaneet välttää niitä.

1990-luvun alussa ulkomaalaisia oli Suomessa vain puoli prosenttia väestöstä mutta vuonna 2013 lähes neljä prosenttia. Helsingin asukkaista maahanmuuttajia on Tilastokeskuksen mukaan yli kahdeksan prosenttia.

Suomessa on eniten ulkomaan kansalaisia Venäjältä sekä Virosta ja näiden maiden kieltä puhuvat ihmiset muodostavat myös suurimmat vieraskielisten ryhmät. Ulkomailla syntyneitä on eniten entisestä Neuvostoliitosta, Virosta sekä Ruotsista.

Suomi oli pitkään maastamuuttomaa ja täältä lähdettiin muualle työn perässä. 1980-luvulta alkaen maahanmuutto alkoi painottua perheen yhdistämisestä tai pakolaisuudesta johtuviin syihin työperusteisen muuton sijaan. 1990-luvulla tänne muutti vuosittain keskimäärin noin 13 000 henkeä.

Maahanmuuttajien määrä alkoi kasvaa 2000-luvulle tultaessa ja parin viime vuoden aikana meille on muuttanut noin 30 000 henkeä vuosittain. 

Maahanmuuttajat ovat lähteneet kantaväestöä kärkkäämmin yrittäjiksi koko 2000-luvun.

"Alueilla, joiden asukkailla on jo ennestään ongelmia, riskit konflikteihin maahanmuuttajien kanssa kasvavat. Nyt on vielä erityisen huono ajankohta. Taloudellisesti heikkoina aikoina ei olla niin suvaitsevia, ja riski on, että etsitään syntipukkeja," kuvaa Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara Helsingin Sanomissa viime lokakuussa.