Hyvän ystävämme Katrin hautajais- ja
muistotilaisuudet olivat surujuhlaa, mutta myös hämmästyttävän vapauttava
kokemus. Edesmenneen tahdon mukaisesti uskonto ei sekoittunut suruun.
Hautajaistilaisuuden ohjelmassa oli vain musiikkia,
Sibeliuksen Sydämeni laulu ja elokuvan Kolmas mies teemasävelmä.
Kukkatervehdysten jälkeen soi ensin Armas Järnefeltin urkusoolo Berceuse ja sen
jälkeen Erik Satien Gnossienne no 3.
Lähisukulaisen lyhyen puheen jälkeen siirryimme
muistotilaisuuteen, jossa pidettiin kaksi lämminhenkistä puhetta. Sitten sana
oli vapaa.
Minulle tilaisuuksien vapauttavuus tuli siitä, että Katri
oli toivonut ennen kuolemaansa uskonnottomat hautajaiset ja siitä, että ja hänen
toivomustaan kunnioitettiin.
Nyt sain vihdoin kokea aidon surujuhlan ilman
uskontojen pakollisia seremonioita. Sain keskittyä kokemaan surua, menetystä ja
muistamaan edesmennyttä ihmistä sellaisena kuin hän oli. Minua ei vaadittu
kieltämään mitään puheita tai vakuutuksia jostakin elämästä jota ei ole.
