Punaiset kottikärryt

Löysin alati innostavalta sivustolta "The Richard Dawkins Foundation for Reason and Science" Epikuroksen tuumailun Jumalasta. Oli pakko laittaa se tänne muidenkin pohdittavaksi.

 Onko Jumala halukas estämään pahan, mutta ei kykene siihen?

Silloin hän ei voi olla kaikkivoipa.

Kykeneekö hän, muttei halua?

Silloin hän on pahansuopa.

Kykenekö hän ja on myös halukas?

Mistä paha sitten tulee?

Eikö hän kykene eikä ole halukas?

Miksi sitten kutsua häntä Jumalaksi?

Tarvitsen apuasi

Luojani, toistaiseksi olen tänään selvinnyt

oikein hyvin. En ole juoruillut, en ole menettänyt

malttiani, en ole ollut pahantuulinen enkä ilkeä.

En ole ollut itsekäs. Mutta muutaman minuutin

kuluttua aion nousta vuoteesta ja silloin

tarvitsen apuasi.

(Amerikan intiaanien rukous)

Usko on luopumista

Usko on mielen antautumista. Se on järjestä luopumista, se merkitsee, että hylkäämme ainoan asian, joka erottaa meidät muista nisäkkäistä. Tarpeemme uskoa ja luopua epäilystä ja järjestä, kaipuumme hylätä se ja uskoa lujasti johonkin - sellainen on minulle kaamea uhka. Kaikista hyveistä usko on yliarvostetuin.

Christopher Hitchens

4 surkeaa syytä uskoa

1. Perinne. Mun vanhemmat uskoivat, niin minäkin.
2. Auktoriteetti. Pyhä kirja kertoo, että näin on. Toi toinen pyhä kirja puhuu palturia.
3. Usko. Uskon jotakin, koska uskon, että se on uskottava.
4. Ilmestys. Istun tuijottamassa napaani, ja yhtäkkiä tajuan, että noinhan se on. Halleluja.

Richard Dawkins nämäkin ajatukset minulle antoi.

Kauhujen valtakunta naapurissamme

Suomen rikkain kansalainen, Genevessä asuva venäläinen Gennadi Timtšenko, on Forbesin mukaan maailman 99. rikkain ihminen. Olen miettinyt, kuinka kätevästi hän on saanut Suomen kansalaisuuden - erityisesti nyt kun ranskalainen näyttelijä Gérard Depardieu on saanut Venäjän passin. Depardieu on parin muunkin itäisen hirmuhallitsijan kaveri.

Timtšenko on mukana Venäjän hirmuhallitsija Vladimir Putinin mahdollisissa, huolellisesti peitetyissä (ehkä epäsuorissa) liiketoimissa kansainvälisen Gunvor-öljy-yhtiön puitteissa. Jotkuthan arvelevat, että Putinilla olisi yli 40 miljardin euron omaisuus. Mutta siihenkään ei ole mitään vahvistusta.

Timtšenko on yksi lukuisista Venäjällä valtaapitävän kaartin jäsenistä, vaikka asuukin Genevessä ja on myös Suomen kansalainen. 

The Guardian -lehden entinen Moskovan-kirjeenvaihtaja Luke Harding kertoo kammottavia tosiasioita ja arvioita Putinin Venäjästä upeassa raporttikirjassaan Mafiavaltio - Miten tavallisesesta toimittajasta tuli uusliberaalin Venäjän vihollinen (Into-kustannus, 2012).

Hardingin raportti on hiuksia nostattava: KGP:n seuraajaksi perustettu Putinin FSB, kansaa terrorisoiva ns. salainen poliisi, murtautui lukuisia kertoja hänen Moskovan-kotiinsa ja erityisesti lastenhuoneeseen. Samaan aikaan Moskovassa ja kaikkialla Venäjällä korruptio ja murhat ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus. 

Hardingin johtopäätös Venäjän-vuosien kokemuksista oli se, että Putinin ja hänen alaistensa julma diktatuuri on perustettu vain yhtä tarkoitusta varten: rahan keräämiseksi. Timtšenkon johtama Gunvor lienee yksi kanava, jonka kautta rahaa hajautetaan eri puolille maailmaa. Tästäkään ei ole tietenkään saatu oikeudellisesti päteviä todisteita.

Kukaan ei voi myöskään todistaa, että journalistien ja muiden kriittisten kansalaisten murhat keskellä Moskovaa, keskellä katua, keskellä päivää, ovat valiton edustajien masinoimia. Mutta omaa kieltään puhuu se, että murhia ei aidosti tutkita eikä varsinaisia syyllisiä saada koskaan vastuuseen, vaikka muutamia tuomioita on toki julistettu Putinin hallinnon ohjaamissa oikeusistuimissa.Hardingin raportti todistaa, miten tiukasti hallinto ja valtiolliset laitokset ovat sidoksissa rikollisjärjestöihin. Igor Setšinin johtamat silovikit ovat kansaa julmasti paimentava porukka vailla kontrollia.

Suomessa ei perinteisesti Venäjän kauheuksista kerrota. Siksi Hardingin kirjan suomennos on upea kulttuuriteko ja ansaitisisi enemmän huomiota. Sen sijaan suomalaiset lehdet, viimeksi Ilta-Sanomat 8.1.2013, ovat hehkuttaneet Timtšenkon suopeutta suomalaiselle kulttuurille julkisuudessa muutaman kerran, mutta toimittajat eivät ole vaivautuneet ottamaan erityisemmin selvää hänen taustoistaan tai sidoksistaan. Helsingin Sanomat raportoi 16.1.2013 venäläisestä korruptiosta hyvin pinnallisesti viittaamatta selkeästi sen suunnattomaan kokoon. Korruptiosyytteet ja tuomiot ovat pelkästään valtataistelun elementtejä, joilla ei korjata rikollisia käytäntöjä. Korruptio vei vajaat viisi vuotta sitten Venäjän bruttokansantuotteesta lähes 20 prosenttia.

Matti Puukon haastattelussa marraskuussa 2011 Putinin (FSB:n) karkottama Harding sanoin mm:

"Minun kaltaistani ulkomaista journalistia, joka on kirjoittanut Kremliä kritisoivia artikkeleita saatetaan ahdistella. Minun tapauksessani Venäjän turvallisuuspalvelu FSB murtautui asuntooni, sähköpostini hakkeroitiin, minua seurattiin, minulle vihjailtiin, että lapselleni saattaisi tapahtua jotakin. Tuo ahdistelu tapahtui kuitenkin tietyissä rajoissa. Kriittistä venäläistä journalistia kohdellaan toisenlaisten sääntöjen mukaisesti. Kun olet ylittänyt sen rajan, jonka ylittämistä FSB pitää maanpetturuutena, sinulle voi käydä mitä tahansa. Jos Anna Politkovskajan kaltainen kansainvälisesti tunnettu toimittajaikoni voidaan murhata, niin voi käydä kenelle tahansa. Kaikkein masentavinta on se, ettei toimittajien murhaajia saada koskaan kiinni. Emme vieläkään tiedä kuka organisoi Politkovskajan murhan, emme vieläkään tiedä kuka on vastuussa Natalia Estemirovan kuolemasta. Miksi me emme tiedä? Siksi, että jäljet johtavat suoraan Venäjän valtioon." 
 
Yhdysvaltain Moskovan suurlähettilään sähkeet kertovat, että Venäjällä rikollinen maailma ja poliittinen maailma leikkaavat toisensa. Kansanedustajien on yleensä ostettava parlamenttipaikkansa. 

Valtiollinen poliisi FSB on ennen kaikkea rikollisjärjestö, joka saa suojelumaksuja mm. Moskovan ylimmältä järjestäytyneen rikollisuuden liigalta. Analyytikot ovat erottaneet Moskovan rikollisesta maailmasta kolmikerrosrakenteen. Huipulla on kaupunginjohtaja; FSB, sisäministeriö ja miliisi muodostavat toisen tason. Alimmalla tasolla ovat tavalliset rikolliset ja korruptoituneet tarkastajat.

Venäjän korruption mittavuus on pökerryttävä, kertoo Luke Harding. Hän sanoo, että suurlähettiläs viittasi sähkeessään Transparency Internationalin vuoden 2009 lukuihin, joiden mukaan lahjonta maksaa Venäjälle 18 prosenttia maan bruttokansantuotteesta.