Ha-Joon Chang kirjoittaa kirjassaan "23 tosiasiaa kapitalismista" mm. näin:”Omistaja-arvon
maksimoinnin pahin puoli on, ettei siitä ole juuri hyötyä yritykselle
itselleen. Yritys voi lisätä voittojaan helpoiten leikkaamalla kustannuksia,
koska liikevaihdon lisääminen on hankalampaa. Niinpä yritykset karsivat
palkkakuluja irtisanomalla työntekijöitään ja vähentävät investoinnit minimiin.
Voiton kasvattaminen ei kuitenkaan riitä, kun pyritään mahdollisimman korkeaan
omistaja-arvoon, vaan tuotetusta voitosta mahdollisimman suuri osa pitää jakaa
osakkeenomistajille maksamalla entistä suurempia osinkoja. Yritys voi myös
käyttää osan voitostaan omien osakkeiden ostamiseen, mikä nostaa osakkeen
kurssia ja johtaa siihen, että vieläkin suurempi osa voitosta ohjautuu
epäsuorasti osakkeenomistajille (jotka saavat pääomalleen paremman tuoton, jos
päättävät myydä osakkeitaan).”
Ja jatkossa hän toteaa: ”Voittojen
kuluttaminen heikentää yrityksen mahdollisuuksia menestyä pitkällä aikavälillä.
Irtisanomiset ehkä kohentavat kannattavuutta lyhyellä aikavälillä, mutta
pitkällä aikavälillä niillä voi olla haitallisia seurauksia. Kun työntekijöitä
on vähemmän, työtahti kovenee, jolloin työntekijät väsyvät ja tekevät enemmän
virheitä. Tästä kärsii tuotteen laatu ja siten myös yrityksen maine…”
Suomalaiset suuret, myös puhtaasti valtion omistamat, yritykset kuten viimeksi Itella, pelaavat lyhytjänteistä, raakaa kapitalistipeliä, josta ei ole hyötyä kenellekään.
Monien elämän nämä firmat tosin tuhoavat kuin ohimennen.
