Charles Duhiggin kirjassa The Power of Habit (Tavan voima) kerrotaan aika järkyttävääkin tietoa, miten tavat meitä ohjaavat ja miten tätä ohjausta käytetään esim. vähittäiskaupassa myynnin edistämiseen. Asiaan kuuluu, että emme huomaa mitään, koska tavat ovat eräänlaisia käytöksen ja toiminna automaatteja.
Olin juuri tullut kaupasta maito-ostoksilta, ja yllätyin Duhiggin kirjaa lukiessani, miten automaattista toimintani oli taas ollut. Samalla tajusin, miten järjestelmällisesti myös suomalaiset kauppaketjut osallistuvat asiakkaiden "aivopesuun".
Toisaalta kirjan samaisessa luvussa kerrotaan myös siitä, miten ihmishenkiä voidaan pelastaa sairaaloissa ja vaikkapa metroasemilla vain tarkan tapoja muovaavan suunnitelun avulla. Duhigg kertoo tässä yhteydessä karmaisevia tarinoita Lontoon 1980-luvun metroturmasta, joka sai aikaan
perinpohjaisen mullistuksien turvallisuuden lisäämiseksi. Toinen juonne kertoo amerikkalaissairaalan hoitokatastrofeista, jotka johtivat perusteellisiin sairaalan toimintatapojen korjauksiin.
Kirja avaa sellaisia näkymiä, että siitä löytyisi suomalaisillekin paljon ajattelemisen aihetta. Ennen kaikkea se kertoo tapojen voimasta ja tapojen
tärkeydestä ihmisen elämän sujuvoittamisessa. Tavat ovat välttämättömiä - ja joskus pahoja.
Kun luin, miten hurjasti suuret amerikkalaiset liikeketjut ruoppaavat dataa asiakkaistaan, raakaa dataa, jota sitten voidaan käyttää vaikkapa
erilaisten asiakasryhmien käyttäytymisen ennakointiin, tajusin, mikä on kansallisen tiedustelupalvelu NSA:n idea: dataa kerätään silmittömästi;
sitten tietokoneet ja analysoijat käyvät sitä läpi tarkkaan määritellen hakujen ja kysymysten aiheet.
Tuolle tiedustelulle on saatava jokin raja. Nopeasti.
