Vaimolla on tallessa vanhoja perheeseemme, sukuun, lapsiin
ja merkittäviin tapahtumiin liittyviä VHS-nauhoille tallennettuja dokumentteja,
joita kuvasimme ainakin 1980-luvulta alkaen. Filmejä on ehkä kauemmaltakin
ajalta. Mutta kuka enää muistaa VHS-nauhat ja nauhurit. Ne ovat kadonnutta
aikaa.
Yhtäkkiä tajusimme, että muistin mukana menneisyys haihtuu,
katoaa jälkiä jättämättä. Nuo kirjahyllyn alaosassa, pahvilaatikossa olevat
muistot on saatava esiin.
Selailin netistä kaikenlaista mahdollista tietoa ja kyselin
laitteita, joilla voisi siirtää VHS-tallenteet digitaaliseen muotoon. Laitteita
ei juuri ole myynnissä - ja mikäli on, hinnat ovat järjettömiä. Joitakin
maksullisia palveluja on, jos haluan lähettää VHS-nauhakasan siirrettäväksi
digitaaliseen formaattiin.
Mitä tehdä?
Sitten löysin ystävän vihjeen opastamana hyvinvointivaltion
palvelut! Siitähän on kyse myös kirjastolaitoksen monipuolisissa, maksuttomissa
palveluissa.
Esimerkiksi pääkaupunkiseudun asukkaita palveleva HelMet
tarjoaa monipuolisesti muutakin tietoon ja viihteeseen liittyvää kuin kirjoja
ja musiikkia, elokuvia ja lehtihuoneita.
Menin Mannerheimintien varrella Lasipalatsissa meitä
palvelevan HelMet Kaupunkiverstaan sivuille. Sieltä löysin mahdollisuuden
varata tietokoneita, työtiloja ja opastusta - ilmaiseksi. Tutkin varauksia ja
huomasin, että käytettävissä on työtila, jossa on VHS-DVD-yhdistelmälaite. Sen
avulla voin asiantuntevasti opastavan nuoren asiakaspalvelijan avulla siirtää
vanhat nauhoitukset nykyaikaisten laitteiden ymmärtämään muotoon!
Varasin ensimmäisen siirtoajan, neljä tuntia, puhelimitse.
Toisen ajan osasin jo varata HelMet-palvelusta suoraan nettisivujen kautta.
Kaupunkiverstaan sähköpostiosoite on
kaupunkiverstas@lasipalatsi.fi.
Kun menin Lasipalatsin HelMet-tiloihin ensimmäisen kerran,
hämmästyin: laaja alue oli täynnä työtiloja, pöytiä, tuoleja ja laitteita.
Kaiken tämän keskellä joukko nuoria palvelualttiita ja ystävällisiä naisia ja
miehiä halusi palvella asiakkaita.
Jossakin pöydässä näin, kun nuori hakkerilta näyttävä kaveri
istui vanhemman eläkeläisrouvan vierellä ja opasti tätä lempeästi tarvittaessa
tietotekniikan kikkoihin.
Kun pääsin toisen virkailijan, ystävällisen naisen
opastamana aloittamaan nauhojeni digitoinnin, saatoin nojautua taaksepäin ja seurata
välillä ympäristön tapahtumia. Ulkona Sokoksen valot loistivat joulun odotusta,
vasemmalla pönötti postitalon jyhkeä hahmo. Täällä sisällä palvelupöydän ohitti
kättään heilauttaen laiha, musta mies, jolla oli selässään iso reppu - ehkä
joukossa papereita, jotka piti siirtää tietokoneelle, en tiedä. Sen tiedän,
että hänkin sai nuorilta naisilta ja miehiltä asiantuntevaa apua ongelmiinsa.
Mietin siinä, mitä hyvinvointivaltio on.
Eikö se ole juuri tätä: Lukuisia kansalaisille ja
kansalaisuudettomille taattuja ilmaisia palveluja, jotka tarjotaan itsestään
selvinä ja ystävällisesti.
Käyttäkäämme hyvinvointipalveluja, koska ne ovat meitä
kaikkia varten, kaikki palvelut sairaaloista digipöytiin asti.