Neljä digiboksiamme ovat hajonneet lyhyessä ajassa, yleensä heti
takuuajan umpeuduttua. Tallenteita on tuhoutunut satoja. Nyt viimeksi Vbox HD2:n
kovalevy hajosi pari kuukautta ennen takuun loppumista.
En tiedä, kuinka moni nuori suomalainen viitsii yleensä
hankkia digiboksia televisioonsa – jos on hankkinut edes television. Meitä
vanhempia televisiotekniikan rajoitteet kiusaavat yhä enemmän, kun muutoin
olemme mekin päässeet osallisiksi digitekniikan tuomista iloista.
Laitteet ovat olleet kolmea eri merkkiä, mutta sehän ei
tietenkään kerro komponenttien valmistajista mitään. Esim. kovalevy voi olla
kaikissa laitteissa kotoisin samasta pienestä kylästä Kiinan takamailla.
Kun vein Vbox HD2:n takuuhuoltoon, ostin sen korvaajaksi
uuden digiboksin, HDThunder HD6500:n, jossa on ns. HD-valmius ja mahdollisuus
yhdistää laitteeseen television lisäksi jokin muu väline USB-portin kautta.
Vanhassa laitteessa tuotakaan mahdollisuutta ei ollut.
Hajoamisen syy on lähes joka kerta ollut digiboksin
kovalevyn vaurioituminen, joten olemme menettäneet viime vuosien aikana
muutamia satoja tallennettuja elokuvia, dokumentteja, keskusteluja sekä musiikkiohjelmia.
Tekniikka – erityisesti digitaalinen tekniikka – on kehittynyt
valtavin harppauksin; tietokoneet ja erilaiset kommunikointivälineet kuten kännykät
ovat niin satumaisen hienoja ja monipuolisia, että vielä kymmenen vuotta sitten
sellaisesta ei osannut edes uneksia.
Vain digiboksit ovat edelleen äärimmäisen alkeellisia ja
rajoittuneita laitteita. Jos tallennan digiboksin kovalevylle esim. elokuvan,
en useimmiten voi siirtää tai kopioida sitä toiselle laitteelle, esim. ulkoiselle
kovalevylle.
Jos tallenteen siirtäminen onnistuu, sen katsominen on
mahdotonta muulla kuin alkuperäisen tallennuksen tehneen laitteen välityksellä.
Tosin nyt aion taas kokeilla ostettuani viidennen
digiboksin, jossa käyttöohjeen mukaan on mahdollista yhdistää laitteeseen
USB-portin kautta esim. ulkoinen kovalevy. Saas nähdä, millaisiin esteisiin ja
rajoituksiin törmään.
HDThunderin ohjekirja, joka ei tietenkään ole painetussa
muodossa, kertoo merkittävästä rajoitteesta: ”USB-muisti (esim. muistitikku) ei
toimi muiden laitteiden kanssa”. Jos uusin digiboksini hajoaa korjauskelvottomaksi,
menetän siis mahdollisesti USB-liitännän avulla varmuuskopioidut tallenteet.
Tällaiset selvästi keinotekoiset kiusat ja rajoitteet ovat
käsittämättömän julmia kokeneelle tietokoneiden käyttäjälle; voihan nykyisin
millä tahansa laitteella tallennettua tietoa tarkastella ja muokata toisilla
laitealustoilla.
Digiboksien tekniikka on tahallaan jätetty muinaistasolle;
toki hakkerit pystyvät noita rajoitteita ohittelemaan, mutta kukaan hakkeri ei
vaivaudu ostamaan digiboksia, kun sellaista eivät kai useimmat alle 30-vuotiaat
muutenkaan hanki.
Laitteita myyvässä liikkeessä – Verkkokauppa.com - juttelin
useammankin henkilön kanssa näistä mahdollisuuksista, mutta kukaan ei osannut
varmuudella sanoa, miten kokeilussani kävisi.
Nuoret asiakaspalvelijat tutkivat mm. internetistä
googlaamalla, miten siirtomahdollisuus on järjestetty tai estetty esim. ostamani
HDThunder HD6500 –laitteessa, mutta varmuutta emme löytäneet. Päätin siis
kokeilla lähipäivinä laitteelle tallennetun elokuvan siirtoa ulkoiselle USB-liitäntää
käyttävälle kovalevylle ja sitten tallenteen katsomista esim. liittämällä
kovalevyn tietokoneeseen.
Juuri takaisin saamani Vbox HD2 –laite sisältää uuden suuren
kovalevyn, joka vaihdettiin takuuhuollossa tuhoutuneen kovalevyn tilalle. Nyt
tallennustilaa on paljon myös vanhassa laitteessa, mutta kannattaako sille
tallentaa mitään, koska se pian kuitenkin hajoaa. Tosin pidän sitä nyt
varalaitteena, kun odottelen, koska HDThunder ehkä vikaantuu.
Niin, vielä en tosin tiedä, voinko kopioida HDThunderista tallenteita
katsottavaksi toisella laitteella. Vbox HD2:lla se ei tosin ole mahdollista,
sillä siinä ei ole USB-liitäntää.
Tässä digivallankumouksessa on mielenkiintoista ja
epäilyksiä herättävää, että erityisesti elokuviin liittyvät edistysaskeleet
eivät kodeissamme juuri näy. Televisioiden tekniikka on kyllä muuttunut digitaaliseksi,
mutta elokuvien katsominen television välityksellä on edelleen hyvin
rajoitettua.
Siinäpä salaliittoteoreetikoille oiva pohdinnan aiheita!
Rajoittavatko suuret elokuvayhtiöt elokuvien katsomista
kotioloissa?
Tilaavatko digiboksien valmistajat laitteidensa kovalevyt
jostakin kiinalaiskylän pikkupajasta, jossa laite on valmistettu vanhoista säilykepurkeista
ja roskiin heitetystä metalliromusta?
Miten digibokseja
valmistavat suuret, globaalit yritykset kykenevät pitämään tuotteidensa tallennuslaitteet
edelleen mahdollisimman huonoina?