torstai 20. elokuuta 2015

Yhteiskuntasopimus - mistä on kyse, tiedätkö?

Miksi ”yhteiskuntasopimusta” pitää tarkastella hieman syvemmin? Mikä siinä on yhteiskunnan ja kansalaisten osuus; ketkä sopivat ja kenen kustannuksella?

Olemme päätyneet jälleen hallitsemattoman riiston aikakauteen. Nyt riisto on globaalia ja sen taustalla olevia korruptiota ja muita rikoksia on mahdoton täysin mitata.

Sen tiedämme, että kyse on valtavasta rikkaiden ja heidän kontrolloimiensa poliitikoiden pelistä, jossa häviäjinä ovat tavalliset ihmiset, lähes kaikki maailman ihmiset Kiinasta ja Venäjältä, Yhdysvalloista
ja Suomesta, kaikista maailman maista.

"Donald Trumpin (s. 1946) kaltainen 1980-luvun pröystäilevä moguli pystytti Trump Towerin omahyväiseksi monumentikseen ja seurasi tuolloin vain niiden aiempien uusrikkaiden esimerkkiä, jotka rakennuttivat sietämättömän prameita palatseja ja linnoja Viidennen Avenuen varrelle."

Näin kirjoitti Francis Wheen 2004 kirjassaan Kuinka humpuuki valloitti maailman. Kirjan suomensi edesmennyt lahjakas toimittaja-kirjailija Seppo Hyrkäs.

Trump on raaka kapitalisti, joka rikastui alun perin kiinteistöbisneksillään ja laajensi toimintaansa sitten mm. lentoliikenteeseen ja kasinoihin. 1970-luvun vuokra-asuntobisneksessä hän sai mm. verohelpotuksia, jotka auttoivat ratkaisevasti rikastumisessa. Trumpin valtavassa konkurssissa 1994 monet sijoittajat menettivät kaiken, mutta Trump klaarasi itsensä kuiville - osin rikkaan isänsä ansiosta.

Nykyisin presidenttigallupeissa pärjäävä Trump on miljardiomaisuuksien hallitsija, joka haluaa Reaganin tavoin Yhdysvaltain presidentiksi.

Ronald Reaganin valtakaudella (1981-1989) keskivertoansiot kohosivat vasta vuonna 1987 sille tasolle, jolla ne olivat olleet 1970-luvulla, ja tämäkin vertaus on harhaanjohtava, sillä nyt ihmiset tekivät paljon enemmän työtä sen eteen: vuonna 1973 keskivertoamerikkalaisella oli 26,2 tuntia vapaa-aikaa viikossa, mutta 1987 tuo luku oli pudonnut 16,6 tuntiin. Työpaikat eivät olleet yhtä turvattuja kuin ennen. Pätkätyö ja väliaikaiset työsuhteet tuhosivat perinteisen työllisyyden, joka oli täysipäiväistä, hyvin palkattua ja usein ammattiliittojen valvomaa. Tehdasteollisuudessa miespuolisen työläisen ansiot kutistuivat koko 180-luvun ajan, kun työnantajat uhkasivat sulkea tehtaan ja siirtää tuotannon ulkomaille, mikäli amerikkalainen työvoima "hinnoittelisi itsensä ulos".

Samaan aikaan voitonriemuiset suurkapitalistit halusivat ehdottomasti, että valtio korjasi heidän aiheuttamansa taloussotkut. Kongressin jäseniä lahjottiin "liberalisoimaan" säästö- ja lainasektoria eli käytännössä lupaamaan, että jos äänestäjien rahoilla on tehty huonoja sijoituksia, niin ne korvattaisiin julkisista varoista, ja ettei tällaisia sijoituksia valvottaisi tai säädeltäisi millään tavoin. Kuten oli arvattavissa, seurauksena oli kavallusten aalto ja yli 650 pankkialan yrityksen vararikko - sekä 1,4 biljoonan dollarin lasku, joka jäi veronmaksajien maksettavaksi.

(1,4 biljoonaa on 14 000 000 000 000, kun miljardi on vain 1000 000 000.)

Kun Reagan astui Valkoiseen taloon, Yhdysvallat oli maailman suurin velkoja, joka lainasi runsaasti heikommin pärjääville valtioille. Kun horoskooppeihin ja kontrolloimattomaan kapitalismiin uskonut Reagan lähti, Yhdysvallat oli maailman suurin velallinen. Yhdysvalloissa yhteiskuntaluokkien väliset erot ja köyhien määrä olivat kasvaneet huimasti.

Suomen valtion vuoden 2016 talousarvioehdotus on 5,3 miljardia euroa miinuksella.

Ehdotuksessa on tuloja 48,7 miljardia euron ja menoja 53,9 miljardia euron edestä. Valtion velkataakka kasvaa noin kuudella miljardilla eurolla kuluvasta vuodesta 106 miljardiin euroon.

Ensi vuonna säästetään 900 miljoonan euroa vuoteen 2015 verrattuna. 

Suurimmat leikkaukset kohdistuvat kehitysyhteistyömenoihin, opetukseen ja korkeakouluihin, sairaanhoitokorvauksiin ja valtionhallinnon toimintamenoihin sekä etuuksien indeksikorotuksiin.