Pidä muistoista kiinni, halvoistakin!

Suvi Ahola kirjoittaa hienosti vanhuudesta ja menettämisestä Helsingin Sanomien Lauantaiesseessä tänään 20.12.2014.

Hän lainaa yhdysvaltalaista toimittajaa ja kirjailijaa Roger Angellia, 94, joka viime talvena kirjoitti The New Yorker –lehteen esseen ”Tämä vanha mies”.

”Angell arvelee, ettei elävillä ja kuolleilla ole enää suurta eroa hänen elämässään. Carol-vaimon kuoltua syöpään tämä jäi liki vuodeksi leijumaan lesken huoneisiin, lämpönä tai varjona, rakastavana läsnäolona.

”Ja milloin tahansa, arvaamatta, joku muukin läheinen vainaja saattaa sukeltaa muistoista esiin ja tuoda tullessaan ison kimpaleen omaa mennyttä elämää, värejä, hajuja ja tarkkoja repliikkejä myöten.”

Juuri tuollaista koin pari päivää sitten, kun viime hetkillä sain HelMetin Kaupunkipajan avulla pelastetuksi vanhoja VHS-nauhoituksia ja muunnettua ne DVD-levylle käyvään digitaaliseen muotoon.

Vanhat omalla videokameralla otetut horjuvat otokset lapsista, lapsenlapsista, ystävistä, juhlista, oleilusta aiheuttivat mullistavia tunnemyrskyjä, jotka yllättivät minut syvällä voimallaan. 

Myös vainajat heräsivät henkiin lämpöä ja ystävyyttä huokuen.

Kokemuksesta kehotan sinua pitämään huolellisesti tallessa ja kunnossa muistojesi välikappaleita, kirjeitä, valokuvia, videoita, pieniä esineitä. Nyt minäkin sen opin, osin liian myöhään, mutta en sentään aivan liian myöhään.

Pidä muistoistasi kiinni, halvoistakin, sillä ne voivat olla todella arvokasta pääomaa vuosien, vuosikymmenten kuluttua. Olen kokenut sen voimakkaasti.

Putin edustaa suomalaista hallintoperinnettä puhtaimmillaan.

Pääosa suomalaisista poliitikoista on kansalaisista piittaamattomia oman edun tavoittelijoita ja laiskureita. Byrokraatit, joita heidän pitäisi johtaa, ovat venäläiseen keisarilliseen itsevaltiuteen tiedostamattaan sitoutuneita määräilijöitä ja kokevat olevansa kansaa parempia.

Suomen puolueet rakentuvat tämän kahden ryhmän tavoitteita toteuttamaan.

Siksi täällä ovat erityisen ahtaalla pienyrittäjät ja pienipalkkaiset. 

Uusia ajatuksia ja vierasmaalaisia täällä kammotaan ja pelätään. Empatia ei kuulu suomalaisen hallintomallin välineisiin.

Suomalainen menestystarina on harhaa, koska se ei ole tukevalla pohjalla. 

Menestys sai alkunsa täällä Venäjän tapaan runsaista raaka-aineista ja työteliäistä käskyläisistä, joita komennettiin venäläiseen malliin - ja komennetaan edelleen. Sitä tekevät jopa ns. työntekijäjärjestöt. 

Tuoreita ideoita pyritään tietenkin sabotoimaan ja väheksymään kaikin voimin.

Ole sitten valtavia arvonlisäveroja tai järjettömiä tuloveron lisukkeita maksava kansalainen!

Ei kiitos sanovat jopa hätää kärsivät pakolaiset ja turvapaikanhakijat. 

He menevät mieluiten Ruotsiin, joka osaa käyttää kansaa, työtä ja yrittäjyyttä hyväksi niin, että sekä hallitseva luokka että kansa saavat tuotosta ja onnesta osansa.

Putin sopisi hyvin hallitsemaan Suomea – ja siihen hän kai tähtääkin.

Upea Suomi palvelee

Vaimolla on tallessa vanhoja perheeseemme, sukuun, lapsiin ja merkittäviin tapahtumiin liittyviä VHS-nauhoille tallennettuja dokumentteja, joita kuvasimme ainakin 1980-luvulta alkaen. Filmejä on ehkä kauemmaltakin ajalta. Mutta kuka enää muistaa VHS-nauhat ja nauhurit. Ne ovat kadonnutta aikaa.

Yhtäkkiä tajusimme, että muistin mukana menneisyys haihtuu, katoaa jälkiä jättämättä. Nuo kirjahyllyn alaosassa, pahvilaatikossa olevat muistot on saatava esiin.

Selailin netistä kaikenlaista mahdollista tietoa ja kyselin laitteita, joilla voisi siirtää VHS-tallenteet digitaaliseen muotoon. Laitteita ei juuri ole myynnissä - ja mikäli on, hinnat ovat järjettömiä. Joitakin maksullisia palveluja on, jos haluan lähettää VHS-nauhakasan siirrettäväksi digitaaliseen formaattiin.

Mitä tehdä?

Sitten löysin ystävän vihjeen opastamana hyvinvointivaltion palvelut! Siitähän on kyse myös kirjastolaitoksen monipuolisissa, maksuttomissa palveluissa.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudun asukkaita palveleva HelMet tarjoaa monipuolisesti muutakin tietoon ja viihteeseen liittyvää kuin kirjoja ja musiikkia, elokuvia ja lehtihuoneita.

Menin Mannerheimintien varrella Lasipalatsissa meitä palvelevan HelMet Kaupunkiverstaan sivuille. Sieltä löysin mahdollisuuden varata tietokoneita, työtiloja ja opastusta - ilmaiseksi. Tutkin varauksia ja huomasin, että käytettävissä on työtila, jossa on VHS-DVD-yhdistelmälaite. Sen avulla voin asiantuntevasti opastavan nuoren asiakaspalvelijan avulla siirtää vanhat nauhoitukset nykyaikaisten laitteiden ymmärtämään muotoon!

Varasin ensimmäisen siirtoajan, neljä tuntia, puhelimitse. Toisen ajan osasin jo varata HelMet-palvelusta suoraan nettisivujen kautta. Kaupunkiverstaan sähköpostiosoite on kaupunkiverstas@lasipalatsi.fi.

Kun menin Lasipalatsin HelMet-tiloihin ensimmäisen kerran, hämmästyin: laaja alue oli täynnä työtiloja, pöytiä, tuoleja ja laitteita. Kaiken tämän keskellä joukko nuoria palvelualttiita ja ystävällisiä naisia ja miehiä halusi palvella asiakkaita.

Jossakin pöydässä näin, kun nuori hakkerilta näyttävä kaveri istui vanhemman eläkeläisrouvan vierellä ja opasti tätä lempeästi tarvittaessa tietotekniikan kikkoihin.

Kun pääsin toisen virkailijan, ystävällisen naisen opastamana aloittamaan nauhojeni digitoinnin, saatoin nojautua taaksepäin ja seurata välillä ympäristön tapahtumia. Ulkona Sokoksen valot loistivat joulun odotusta, vasemmalla pönötti postitalon jyhkeä hahmo. Täällä sisällä palvelupöydän ohitti kättään heilauttaen laiha, musta mies, jolla oli selässään iso reppu - ehkä joukossa papereita, jotka piti siirtää tietokoneelle, en tiedä. Sen tiedän, että hänkin sai nuorilta naisilta ja miehiltä asiantuntevaa apua ongelmiinsa.

Mietin siinä, mitä hyvinvointivaltio on.

Eikö se ole juuri tätä: Lukuisia kansalaisille ja kansalaisuudettomille taattuja ilmaisia palveluja, jotka tarjotaan itsestään selvinä ja ystävällisesti.

Käyttäkäämme hyvinvointipalveluja, koska ne ovat meitä kaikkia varten, kaikki palvelut sairaaloista digipöytiin asti.

Ihmisoikeuksien päivitetty julistus

Yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen 9 ensimmäistä artiklaa sovellettuna Yhdysvaltain perustuslain 17. lisäykseen

1. artikla. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä. Toiset ovat kuitenkin vapaampia ja tasa-arvoisempia kuin toiset.

2. artikla. Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta. Ainoat poikkeukset ovat henkilöitä, joita Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset epäilevät maansa arvostelijoiksi tai jopa Yhdysvaltain vastustajien tuttaviksi tai sukulaisiksi. Heitä eivät oikeudet ja vapaudet koske.

3. artikla. Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen, jos hän ei epäile Yhdysvaltain viranomaisten oikeutta päättää elämästään. Siinä tapauksessa, että hän epäilee, häntä voidaan vapaasti kiduttaa ja hänet voidaan ilman erillistä oikeuden päätöstä vangita vähintään 12 vuodeksi.

4. artikla. Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä. Tämä artikla koskee Yhdysvaltain kansalaisia, jotka nauttivat turvallisuusviranomaisten ehdotonta luottamusta. Muihin ihmisiin artiklaa ei voi soveltaa.

5. artikla. Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti. Poikkeuksena ovat vain henkilöt, jotka tuntuvat jonkun amerikkalaisen mielestä epäilyttäviltä tai vastenmielisiltä.

6. artikla. Jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä. Poikkeuksena ovat henkilöt, jotka viedään vangittuina Yhdysvaltain sotavoimien toiselta valtiolta riistämille alueille.

7. artikla. Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan. Tämä artikla ei koske Yhdysvaltain kannalta hankalia tai jopa epäilyttäviä ihmisiä.

8. artikla. Jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattuja perusoikeuksia. Poikkeuksena ovat vain perustellusti epäilyttävät ihmiset ja heidän tuttavansa.

9. artikla. Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää, vangita tai ajaa maanpakoon. Tämä artikla koskee melkein kaikkia Yhdysvaltain kansalaisia, mutta sitä ei voi eikä saa soveltaa ulkomaalaisiin.

Kansan halveksujat hakeutuvat asemiin

Kansan halveksujat asettuvat taas asemiinsa. Rikolliset, vaalishoppailijat ja tasa-arvosta piittaamattomat pyrkyrit odottavat uusia vaalivoittoja.

Kun mielipidekyselyt näyttivät yhä enemmän siihen suuntaan, että tulevissa kevään eduskuntavaaleissa Kepua odottaa suuri vaalivoitto, tunne oli hyvin kaksijakoinen.

Alkuun asialliselta vaikuttanut Keskustapuolueen puheenjohtaja Juha Sipilä on suunsa vihdoin avattuaan osoittautunut vanhakantaiseksi teknokraatiksi. Hän on uskonnollisin perustein ihmisten tasa-arvon kieltävä teknikko ja bisnesmies, jolla ei ole yhteiskunnallista agendaa.

Nyt Kepun mahdollinen vaalivoitto tuntuu yhä painajaismaisemmalta.

Kannatuslukuja suurennuslasilla kyyläävät vanhat kepulaiset, Väyrynen, Juhantalo ja Vanhanen, riemastuivat. Nyt äänestäjien joukosta löytyisi varmasti riittävä määrä typeryksiä työntämään heidät takaisin eduskuntaan.

Väyrynen oli varmaan jo eurovaalivoittonsa aikana päättänyt jatkaa vaalishoppailuaan ja tunkea takaisin kotimaanpolitiikkaan. Hän luottaa kokemukseen: Älytön kannattajien lauma ei piittaa demokratian arvoja loukkaavasta vaalipelistä. Väyryselle vain valta merkitsee. Nyt hän vaatii jo ennen vaaleja, että Sipilä takaa hänelle ulkoministerin postin.

Myös rikoksesta tuomittu Kauko Juhantalo luottaa kokemuksesta siihen, että kannatusta riittää. Samoja ajatuksia on myös Matti Vanhasella.

Painajaismaisia näkymiä.

Mutta ei muissakaan suurehkoissa puolueissa hyvältä näytä.

Demarien sisäpiiri heitti ulos naispuolisen puheenjohtajan ja valitsi tilalle ay-pomo Antti Rinteen, jolla on aivan yhtä vähän yhteiskunnallisia tavoitteita kuin Sipilällä. Tavoitteet ovat puhtaasti henkilökohtaisia – demokratiasta viis.

Tulevaa kannatuksen laskua viisaasti ennakoinut Jyrki Katainen jätti puolueensa tuuliajolle ja pakeni Brysseliin. Tilalle valittiin näyttävä Alexander Stubb, jota kokoomuseliitti arveli vaalivoittojen varmistajaksi. Hänen kuukautensa ovat olleet nopeaa romahdusta.

Persut ovat aivan oma lukunsa. Vanhaan kansaa halveksuvaan menoon kyllästyneet äänestäjät heittivät kuin piruuttaan eduskuntaan demokratiasta, sivistyksestä ja tasa-arvosta piittaamattoman lauman typeryksiä, joita johtaa katolinen populisti Timo Soini. 

Persujen eduskuntaryhmässä on pari aitoakin demokratiaa ja kansalaisten hyvinvointia hakevaa edustajaa, mutta heidät eristetään, vaiennetaan ja työnnetään syrjään.

Pienissä puolueissa, Vihreissä ja Vasemmistoliitossa olisi hyviä tyyppejä kansanvallan ja yksilöiden oikeuksien kannalta, mutta kannatus on toistaiseksi ollut vähäisempää kuin vallan kahvassa vuorottelevalla konnajoukolla.

Vaikka eduskunta nyt hyväksyikin kansalaisaloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista ensimmäisessä käsittelyssä, tämä historiallinen tapahtuma lienee vain ohimenevä valonvälähdys Suomen pimenevällä poliittisella taivaalla.

Lakivaliokunnan ja Soinin syvät rivit

Kun kymmenen homofobia kaatoi noin 170 000 suomalaisen ehdottaman lakialoitteen, paaviin luottava persujen yksinvaltias Timo Soini tiivisti omat ja kokoomuksen Anne Holmlundin tunteet keskiviikkona 25.6.2014 näin:

"Olen erittäin tyytyväinen lakivaliokunnan päätökseen. Kansan syvät rivit ovat juuri tätä mieltä."

Tasa-arvoista avioliittolakia vastustivat lakivaliokunnassa: puheenjohtaja Anne Holmlund (kok), James Hirvisaari (muutos 2011), Markku Mäntymaa (kok),  Arto Pirttilahti (kesk),  Kari Tolvanen (kok), Ari Torniainen (kesk), Kaj Turunen (ps)  ja Peter Östman (kd).

Kokouksessa varajäsenenä oli Timo Soinin järjestämänä Mika Niikko (ps), jonka perässä Eeva-Maria Maijala (kesk) äänesti myös vastaan. Persujen varsinaisista valikokunnan jäsenistä Arja Juvonen joutui jäämään äänestyksestä pois imaami Timo Soinin määräyksestä. Näin äänestämään pääsi homofobi Niikko.

Puolesta äänestivät Johanna Ojala-Niemelä (sd), Jaana Pelkonen (kok), Aino-Kaisa Pekonen (vas), Kristiina Salonen (sd), Oras Tynkkynen (vihr) ja Stefan Wallin (rkp).

Varsinaisista jäsenistä oli poissa SDP:n Mikael Jungner ja Suna Kymäläinen sekä tietenkin perussuomalaisten Arja Juvonen, jota hävetti niin paljon, että tiedotusvälineet eivät saaneet häneen yhteyttä. Koska myös SDP:n varaedustajat tässä valiokunnassa eli Mika Kari ja Raimo Piirainen eivät päässeet kokoukseen, kokouksessa oli läsnä keskustan varaedustaja Maijala.

Jungner myöhästyi ja varmisti näin, että lakivaliokunta torppasi jälleen tasa-arvon. Kokoomuksen enemmistö on tasa-arvoa vastaan. Timo Soini ei ole varsinaisesti lakivaliokunnan jäsen, mutta ei hänen tarvitsekaan.

Lakivaliokunta tasa-arvoa vastaan

Lakivaliokunta toimi tänään 25.6.2014 tahallaan tasa-arvon vastustajien työrukkasena, kun se äänestyksessään vastusti 170000 suomalaisen kansalaisaloitetta, joka esittää Suomeenkin tasa-arvoista avioliittolakia.

Jo vanhastaan on tiedetty, että puheenjohtaja Anne Holmlund on äärimmäisen taantumuksellinen tasa-arvoisen avioliiton vastustaja. 

Taktisesti äänestyksestä jäivät pois tasa-arvoa nimellisesti kannattaneet kaksi demaria. 

Jo ennen sitä tasa-arvoa muka kannattanut persujen Arja Juvonen jätti äänestämisen varamiehelleen Mika Niikolle, joka ei siedä tasa-arvoa, jos edes tietää, mitä se on.

Lakivaliokunta olisi siis kannattanut tasa-arvoon tähtäävää kansalaisaloitetta, jos kaikki valiokunnan varsinaiset jäsenet olisivat olleet paikalla, vaikka valiokunnan ääritaantumuksellinen puheenjohtaja Anne Holmlund onkin tasa-arvoista avioliittoa vastaan.

Mikael Junger kiiruhti selittelemään temppuaan oikein televisiouutisiin, mutta tulos on mikä on.

Lakivaliokunnan jäsenet

Puheenjohtaja:

Holmlund, Anne /kok

Varapuheenjohtaja:

Wallin, Stefan /r

Muut jäsenet:

Hirvisaari, James /m11

Junger, Mikael /sd

Juvonen, Arja /ps

Kymäläinen, Suna /sd

Mäntymaa, Markku /kok

Ojala-Niemelä, Johanna /sd

Pekonen, Aino-Kaisa /vas

Pelkonen, Jaana /kok

Pirttilahti, Arto /kesk

Salonen, Kristiina /sd

Tolvanen, Kari /kok

Torniainen, Ari /kesk

Turunen, Kaj /ps 

Tynkkynen, Oras /vihr 

Östman, Peter /kd 

Varajäsenet:

Jokinen, Kalle /kok

Kari, Mika /sd

Kiviranta, Esko /kesk

Louhelainen, Anne /ps

Maijala, Eeva-Maria /kesk

Niikko, Mika /ps

Piirainen, Raimo /sd

Sankelo, Janne /kok

Vikman, Sofia /kok

Koska syntyy kansan oma kansanliike?

Vennamolaiset, persut... ja mitä niitä onkaan. Protesteja suoltavien kansanliikkeiden perimmäinen tarkoitus pitäisi olla kansalaisten arjen ja elämän parantaminen, koulutuksen, turvallisuuden ja uusien mahdollisuuksien takaaminen.

Eduskuntaan edustajia saaneet "kansanliikkeet" ovat perustuneet isolta osalta petokseen ja pyrkyryyteen.

Valituilla kansanedustajilla on vain yksi tavoite: Oman elämänlaadun parantaminen.

Iskulauseet ja möykkä ovat niin kohtuuttomia ja järjenvastaisia, että vain pieni osa kansasta ottaa ne tosissaan; "vanhojen puolueiden" edustajat eivät niille korviaan lotkauta.

Koska Suomen demokratia on niin kehittynyttä, että täällä syntyy aito, rehellinen kansaliike, joka saa merkittävän osan parlamenttipaikoista ja kykenee lopulta aidosti auttamaan kansaa?

Venäjä hyökkää

Ukrainan-kriisi kokee pian rajun käänteen, kun Kremlin johtajat päättävät erikoisjoukkojen hyökkäyksestä itäiseen Ukrainaan. 

Edessä on parhaassa tapauksessa pieni sota, vain muutamia satoja kuolouhreja ja lopulta Itä-Ukraina miehitys. Pahempi skenaario on raju vastarinta, joka muuttuu  veriseksi sissisodaksi, miehittäjän terroriksi ja johtaa koko Ukrainan miehittämiseen ja nukkehallituksen nimittämiseen.

Länsimaat esittävät vastalauseita ja ottavat käyttöön taloudelliset pakotteet. Baltia ja Puola vaativat alueilleen lisää Nato-joukkoja ja kalustoa.

Venäjän suhteet EU- ja Nato-maihin muuttuvat vaarallisen vihamielisiksi, mutta oman heikkoutensa tajuavat Kremlin johtajat yrittävät jäädyttää tilanteen samaan tapaan kuin Krimin miehittämisen jälkeen luottaen lännen pelkoihin.

Toki Kremlissä on myös täysin muutosten voiman sokaisemia johtajia, jotka eivät näe oman maansa heikkoutta. Yksi näistä sokeista voi olla Putin. Silloin tilanne voi muuttua äärimmäisen vaaralliseksi ja arvaamattomaksi.

Venäjämieliset ja venäläiset Venäjällä ja naapurimaissa ovat sokean kiihkon vallassa janoten romahtaneen imperiumin eloon heräämistä. Kansanryhmien suhteet Venäjän naapurimaissa kiristyvät ja pahenevat paikoin väkivaltaisiksi, kun venäläiset eivät ymmärrä tilanteen mahdottomuutta ja Putinin hallinnon rikollisuutta.

Konfliktia ehkä pahentaa se, että edessä on pitkällä tähtäimellä Venäjän tappio. Venäläiset ja venäjänmieliset tietävät sen jollakin tasolla, mutta useimmat torjuvat tiedon, mikä lisää entisestään julmaa kiihkoa ja muuttaa sen myöhemmin syväksi suruksi ja syyttelyksi.

Naton kannatus Suomessa nousee lähelle 50 prosenttia, kun todellinen sodanvaara on yhä ilmeisempi ja puolustusvoimat on pantava valmiuteen. Ystävyyden vakuuttelu kiihtyy samalle tasolle kuin suomettumisen vuosina.

Putin aloittaa sodan Euroopassa

Putin aloittaa suuren aseellisen konfliktin Euroopassa ehtiäkseen vahvistamaan valtaansa ennen Venäjän talouden suurta romahdusta, joka nostaisi kansan kapinaan.

Putinin valtaklikin iskulauseina ovat mm. Jumala ja Suur-Venäjä. Kreml ja armeijan johto laskevat, että itäinen Ukraina on nopeasti vallattu. Niinhän kävi jo Krimillä. He eivät ymmärrä tilanteen erilaisuutta.

Mitään ideologiaa tuolla uskonnollis-fasistisella joukolla ei ole, mutta alkuun se voi luottaa propagandan, sensuurin ja joukkohysterian sokaiseman kansakunnan tukeen.

Tuho on suurta Itäisessä Euroopassa, eritoten Ukrainassa. Onneksi ydinaseita ei käytetä; sen verran putinistitkin ymmärtävät.

Taustalla on monien historiallisten tekijöiden ja väärinymmärrysten suma. Eräänlainen käännekohta oli Naton kokoontuminen vuonna 2009. Silloin Ukrainan Nato-jäsenyys kaatui Ranskan ja Saksan vetoon Bukarestin huippukokouksessa. Jos Ukraina olisi kelpuutettu Natoon, se olisi ehkä osaltaan estänyt Putinin ristiretkeä etenemästä ainakaan niin nopeasti kuin nyt käy.

Venäjän entiset alusmaat Puola, Tšekki, Unkari, Bulgaria, Romania, Slovakia, Viro, Latvia ja Liettua ovat ehtineet Naton jäseniksi. Niihin Putinin Venäjä ei siksi uskalla hyökätä kaikella voimalla.

Ukraina ja esimerkiksi Suomi ovat Kremlin johdon mielestä kiinteä osa Venäjää ja Naton ulkopuolella. Suomi on kuitenkin EU-maa, joten Ukraina on Putinin jengin mielestä riskitön kohde. Krimin kaappaus meni heidän mielestään juuri niin kuin pitikin ja länsi vain valitti – siis hyökätään Itä-Ukrainaan.

Sota vaatii tietenkin uhrinsa, heitä tulee olemaan suhteellisen paljon Ukrainassa ja Venäjällä. Mutta hyökkäys saa aikaan myös putinistien mielestä uskomattoman reaktion: Läntinen sotilasliitto ja Euroopan Unioni jäsenmaat ryhtyvät vastatoimiin, tukevat voimalla Ukrainan heikkoja asevoimia ja ajavat Venäjän joukot tuhoisaan mittelöön.

Venäjä ajautuu laajaan ja vaaralliseen sekasortoon, johon kukaan ei ole kunnolla valmistautunut. Seurauksia on mahdoton ennustaa. Erityisesti rajamaat – yhtenä niistä Suomi – tulevat kärsimään suuria taloudellisia menetyksiä ja pakolaisten aiheuttamia ongelmia, sekasortoa ja rajalevottomuuksia.

Viisaus ja kansainväliset suhteet on mahdoton yhdistelmä.

Putinin jälkeen

Putinin hallinto näyttää olevan tiellä kohti romahdusta. Jos sotatoimet Ukrainan suunnalla jatkuvat, romahdus on nopea; jos Putin pyrkii rauhoittamaan tilanteen, vauriot eivät vielä ole Venäjän taloudelle tappavia. Mutta loppu on kuitenkin lähellä ja Putinin valta vetää viimeisiään.

Venäjän tulevat sisäiset muutokset, ehkä mullistavat, heijastuvat voimallisesti myös Suomeen ja suomalaisten yritysten Venäjän-vientiin. Pitkällä tähtäimellä heijastukset ovat myönteisiä, sillä muutos johtaa väistämättä vähitellen vakaampaan Venäjään, jossa yritysten on turvallisempaa toimia. Demokratiaa venäläiset joutunevat kuitenkin odottelemaan vielä vuosia, sillä siihen tarvitaan kansan oma-aloitteisuutta ja voimaa. Harvainvallan ja diktatuurin perinne on vielä luja.

Venäjän talous on niin syvässä kuilussa ja edelleen putoamassa, että se vaikuttaa myös tuleviin valtataisteluihin: Se joka pystyy jakamaan eniten tai uskottavasti lupaamaan eniten, on todennäköisin voittaja. Mutta samalla hänellä tai heillä pitää olla luja ote isoista kansanryhmistä ja ehkä armeijastakin.

Koneet tappamaan ja päättämään

Hesari kertoi tänään 6.1.2014 Erik Nyströmin kirjoittamassa aukeaman jutussa, miten amerikkalaiset sotilaat aamulla lähtevät kotoa, vievät lapset kouluun ja ajavat sitten ampumaan ohjuksilla Kabulissa liikkuvia ihmisiä tai Kaukoidän autiomaassa ajavia autoja. Uhrien määrästä ei ole tarkkoja tietoja, mutta tuhansia heitä on, miehiä, naisia ja lapsia.

Töiden jälkeen sotilaat ajavat kotiin perheen luo. He eivät ole itse olleet vaarassa kuin korkeintaan ajaa ojaan matkalla tukikohtaan; he ohjaavat taistelu- ja vakoilulennokkeja eri puolilla maailmaa kuin lapset leluautojaan kodin lattialla.

Lennokkien avulla on tapettu jo tuhansia ihmisiä enimmäkseen siviilejä. Huomenna tapetaan vielä enemmän. Samalla Edward Snowdenin ansiosta tiedämme, että kaikkia puheluita, tekstiviestejä ja sähköposteja voidaan seurata ja tallentaa Yhdysvaltain vakoiluorganisaatio NSA:n palvelimille.

Yhdistäpä nämä tiedot siihen, että itsenäisesti ajattelevat tietokoneet ovat jo ehkä puoliksi totta. Kun tekniikka vielä hieman kehittyy, tietokonejärjestelmät pystyvät tekemään päätöksiä ilman ihmisen sekaantumista asioihin ja panemaan esim. erilaisia sotakoneita liikkeelle. 

Tietokoneiden kyvyistä ovat esimerkkejä shakkia pelaavat laitteet, jotka pystyvät hakkaamaan mennen tullen lajin suurmestarin.

Kun isoa valtiota johdetaan samaan aikaan yhä etäämmällä kansasta ja kansalaisten mahdollisuuksista kontrolloida valtaa, johtopäätös on väistämätön: Totalitaariset järjestelmät kasvavat ja käyttävät uutta tekniikkaa yhä hillittömämmin hyväkseen. Demokratia muuttuu aika nopeasti vain sanaksi ilman sisältöä.