Putin aloittaa suuren
aseellisen konfliktin Euroopassa ehtiäkseen vahvistamaan valtaansa ennen
Venäjän talouden suurta romahdusta, joka nostaisi kansan kapinaan.
Putinin valtaklikin iskulauseina
ovat mm. Jumala ja Suur-Venäjä. Kreml ja armeijan johto laskevat, että itäinen
Ukraina on nopeasti vallattu. Niinhän kävi jo Krimillä. He eivät ymmärrä
tilanteen erilaisuutta.
Mitään ideologiaa tuolla
uskonnollis-fasistisella joukolla ei ole, mutta alkuun se voi luottaa propagandan,
sensuurin ja joukkohysterian sokaiseman kansakunnan tukeen.
Tuho on suurta Itäisessä
Euroopassa, eritoten Ukrainassa. Onneksi ydinaseita ei käytetä; sen verran
putinistitkin ymmärtävät.
Taustalla on monien
historiallisten tekijöiden ja väärinymmärrysten suma. Eräänlainen käännekohta
oli Naton kokoontuminen vuonna 2009. Silloin Ukrainan Nato-jäsenyys kaatui Ranskan
ja Saksan vetoon Bukarestin huippukokouksessa. Jos Ukraina olisi kelpuutettu
Natoon, se olisi ehkä osaltaan estänyt Putinin ristiretkeä etenemästä ainakaan
niin nopeasti kuin nyt käy.
Venäjän entiset alusmaat
Puola, Tšekki, Unkari, Bulgaria, Romania, Slovakia, Viro, Latvia ja Liettua
ovat ehtineet Naton jäseniksi. Niihin Putinin Venäjä ei siksi uskalla hyökätä
kaikella voimalla.
Ukraina ja esimerkiksi
Suomi ovat Kremlin johdon mielestä kiinteä osa Venäjää ja Naton ulkopuolella.
Suomi on kuitenkin EU-maa, joten Ukraina on Putinin jengin mielestä riskitön
kohde. Krimin kaappaus meni heidän mielestään juuri niin kuin pitikin ja länsi
vain valitti – siis hyökätään Itä-Ukrainaan.
Sota vaatii tietenkin
uhrinsa, heitä tulee olemaan suhteellisen paljon Ukrainassa ja Venäjällä. Mutta
hyökkäys saa aikaan myös putinistien mielestä uskomattoman reaktion: Läntinen
sotilasliitto ja Euroopan Unioni jäsenmaat ryhtyvät vastatoimiin, tukevat
voimalla Ukrainan heikkoja asevoimia ja ajavat Venäjän joukot tuhoisaan
mittelöön.
Viisaus ja kansainväliset suhteet on mahdoton yhdistelmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti