Suomi käpertyy ja kuolee

Kun seuraan julkista keskustelua Suomen kansallisen talouden tilasta, kestävyysvajeesta, rakenneratkaisuista, eläkeiästä, työssä jaksamisesta ja kaikesta siitä muusta, jonka uskotaan rusentavan alleen tulevien sukupolvien talouden, katse kääntyy taas itsestään länteen.

Kun Suomi rakensi kiivaasti suljettua järjestelmäämme, jossa kaikki ulkoa tuleva on epäilyttävää tai jopa vaarallista ja vahingollista, Ruotsi otti avosylin vastaan siirtolaisia sekä täältä Suomesta että kaikkialta maailmasta. Ruotsi on täynnä tervettä ja innostunutta väkeä, jonka juuret ovat kaikkialla maailmassa. Talous kasvaa ja lisää väkeä tulee - nyt suurin joukoin mm. syyrailaisia.

Entäpä Suomessa, haisevassa Euroopan perslävessä. Täällä tehdään epätoivosia rakennelmia ratkaisuiksi, joiden toteutumisesta kukaan ei voi olla varma, päinvastoin.

Vieraspelkoisina ja muukalaisvihaisina suomalaiset eivät ole rakentaneet maataan kestämään tulevaa, sillä nyt väestö vanhenee ja ehkä pian myös vähenee kovaa vauhtia. Työt ovat yhä harvempien harteilla ja vanhukset tulevat jäämään vähitellen heitteille.

Näkymä on aivan selvä.

Tilanteen itsestäänselvyys ei vaikuta millään tavalla: Vaaleissa nousevat kärkisijoille vierasvihamieliset ja kaiken ulkoisen kieltävät typerykset. Erityisen rankkaa on katsoa ja kuunnella, kun perinteiltään jopa liberaalit ja kansainväliset poliittiset ryhmittymät siirtyvät ihmisoikeuksia kieltävien muukalaisvihaajien porukoihin. Tärkeimpänä syynä niillä on vaaleissa valituksi tuleminen, ei kansallinen hyvä.

Tuorein ja irvokas esimerkki muutoksesta on Helsingin Kokoomuksen Tatu Rauhamäen pyrkimys estää jo valmiiksi sovittu paperittomien terveydenhuolto. Kyse on brutaalista natsityylisestä syrjinnästä, joka johtaa avuttomia ihmisiä, kokonaisia perheitä vaikeuksiin ja hengenvaaraan.

Katkerien ja vihojaan hoivaavien ihmisten myötäily on typerää politiikkaa; se kostautuu. Suvaitsevaisuus ja syrjäytyvistä huolehtiminen sen sijaan voivat olla maan tapa, joka luo hyvää oloa kaikille.

Suomi on väistämättä ajautumassa yhä kurjemmaksi paikaksi asua ja elää, kun puolueet kilpaa toistensa kanssa myötäilevät vihaa, syrjintää ja halveksumista. Vihaajia ja valittajia myötäilevä poliitikko huomaa varmasti joka päivä, että paha olo myös itsellä vain pahenee.